Kiihkeätempoista ja eeppistä melodista black metalia soittava Mānbryne messuaa debyyttilevyllään sangen väkevästi. Puolaskenen veteraaneista koostuva yhtye ei mainosta cv:tään sen kummemmin, enkä niin tee minäkään. Yksi syy vähäsanaisuuteen kuulemma on, että yhtyeen noviisi, kitaristi Renez, on säveltänyt kaiken materiaalin eivätkä muut jäsenet halua viedä huomiota häneltä. Ratkaisua täytyy sekä arvostaa että kunnioittaa.
Mānbryne on siitä poikkeuksellinen melodisen black metalin edustaja, että se ei turvaudu ilmaisussaan koskettimiin vaan luottaa pelkkien kitaroiden alkukantaiseen voimaan. Eikä syntikoita juuri tule ikävä, vaikka ne eittämättä sekaan sopisivatkin.
Levyllä on vain viisi verrattain pitkää sävellystä. Intensiivisestä luonteestaan huolimatta kappaleet eivät tunnu ylimittaisilta tai turhaan venytetyiltä. Mānbryne kehittelee teemojaan kaikessa rauhassa antaen niille tilaa hengittää. Kappaleissa ei ole kymmeniä eri osia, vaan pikemminkin ne kasvavat täyteen kukoistukseensa hiljalleen. Levyn paras kappale, yhdeksänminuuttinen Majestat upadku, on tästä täydellinen esimerkki.
Kyseessä on varsin mallikelpoinen ja tyylikäs debyytti, josta löytyy niin kiihkeä raivoa kuin syvää melankoliaa. Kaikkia toiveita se ei täytä, mutta potentiaalia on vaikka mihin.