On levyjä, jotka eivät tee parilla ensimmäisellä kuuntelukierroksella suurtakaan vaikutusta, mutta jotka jäävät takaraivoon pyörimään pakottaen palaamaan asiaan uudestaan ja uudestaan. Jossain kymmenennen pyöräytyksen kohdalla helvetin portit sitten todella aukeavat, ja musiikki junttautuu väellä ja voimalla läpi paksuimmankin luupään. World Sacrifice on juuri tällainen tapaus.
Luupäistä on myös yhtyeen musiikki. Tämän sortimentin oppikirjamaista death metalia on tehty paljon, mutta kun se kyllästetään riittävällä määrällä vauhdikasta räväkkyyttä, rosoisen simppeleillä riffeillä ja soundeilla sekä räyhäkkään ulosannin omaavalla laulajalla, minkäänlaista innovatiivisuutta ei kaipaa. Omaksi ilmeeksi riittävät aivan hyvin säästeliäästi ja tyylillä käytetyt temponvaihdokset ja melodiat, jotka nekin ovat lähempänä rae- kuin tomusokeria.
Vaikka World Sacrifice noudattaa vanhan koulun opetussuunnitelmaa, se ei tee niin itsetarkoituksellisesti vaan seisoo uhmakkaana tässä päivässä historiasta ammentaen. Jos Pestilencen Consuming Impulse tai Deathin Leprosy ovat kovinta ikinä, Temple of Dreadille kannattaa ehdottomasti antaa mahdollisuus.