Selittämätön levottomuus luo ympärilleen uhkaavan, mutta samalla kiinnostavan ilmapiirin – arviossa Nocte Obducta

Julkaistu Infernossa 3/2021.

NOCTE OBDUCTA
Irrlicht (Es schlägt dem Mond ein kaltes Herz)
SUPREME CHAOS

Mukavat 13 albumia tehnyt Nocte Obducta on tuomittu dark/black metalin ikuiseksi keskiraskaan sarjan nimeksi. Saksalaisbändi on kuitenkin muistuttanut olemassaolostaan ajoittain hyvilläkin levyillä, joiden joukkoon voidaan lukea myös Irrlicht.

Kyseessä on tummapintainen ja raskaahko levy, joka osoittaa kokeilullisena yhtyeenä tunnetun Nocte Obductan äärimetallisen puolen, vaikka musiikissa on yhä paljon vaihtoehtoisiakin elementtejä. Kärinälaulu, maltilliset tempot ja hyvät kitaramelodiat vievät ajatukset Bethlehemiin ja jopa Katatonian alkuaikojen tuotoksiin, mutta Irrlicht ei yllä aivan vertaisjulkaisujensa tunnelmarikkauteen.

Irrlichtin sisällä on jotain selittämättömällä tavalla levotonta, joka luo ympärilleen epämiellyttävän ja uhkaavan, mutta samalla myös kiinnostavan ilmapiirin. Koko touhun ydin tiivistyy upeasti yli kymmenminuuttisessa Noch-päätöskappaleessa, joka määrittelee pitkälti sen, mistä Nocte Obductan musiikissa on ollut aina kyse.

Nocte Obducta on onnistunut rakentamaan vanhoilla päivillään ehjän albumin, jonka pariin ajautuu usein huomaamattaan. Irrlichtiltä löytyy oikeassa suhteessa sekä varmuutta että uhkarohkeutta, ja ne myös kuuluvat lopputuloksessa.

Lisää luettavaa