Eväskorista löytyy samanlaista teknistä hallintaa, kitarapornoa ja erottelevan siistiä soundia kuin Necrophagistin Epitaph-levyltä. Ilkeä jos olisin, väittäisin kopioksi. Myös Obscura ja kotimaisista vaikkapa De Lirium’s Orderin Veniversum ovat päteviä vertailukohtia. Rumpuja taitaa tahdittaa kone, mutta ohjelmointi on tehty erittäin taitavasti.
Kovin henkeväksi, svengaavaksi tai lämpimäksi menoa ei voi luonnehtia. Kyse on kylmän tunteettomasti naputtavasta veitsenterävästä death metalista, jota väritetään lurittelevalla melodisuudella ja adhd-asennetta huokuvalla kiemurtelevalla sävellystyöllä. Kitarat tuikkaavat riffiä, sooloa tai otelaudalla tanssivaa sirkuskuviota hengästyttävää tahtia. Paikallaan ei pysytä kuin muutaman hassun akustisen osuuden verran.
Täyteen ahdetun soittomaiseman hintana on, että kovin tarttuvaa tai helposti omaksuttavaa meno ei ole. Mielenkiintoisia yksityiskohtia ja herkullisia kitarajuttuja ladotaan kuitenkin sellaista tahtia, että ensimmäisten kuuntelukertojen hämmennykseen sekoittuu aimo annos mielihyvää.