Kun bändi rysäyttää 15 biisiä yhtä moneen minuuttiin, on syytä asennoitua vastaanottajaksi henkeäsalpaavassa otsaanlyöntikilpailussa. Kotimaisella Sick Urgellä on takana riittävän mittava treenikausi pienjulkaisujen parissa, jotta se taitaa ensimmäisellä pitkäsoitollaan niin suorat, koukut kuin iskusarjojen rytmityksenkin ammattilaisen tavoin ja juuri niihin paikkoihin, missä tekee eniten gutaa.
Trion musiikki on suorastaan helvetillisellä intensiteetillä ja hypernopeudella soivaa hardcorea, tai powerviolencea, jos määritelmillä haluaa päteä. Pintapuolisesti tarkasteltuna älämölö voi kuulostaa kaoottiselta kohkaamiselta, mutta vähänkään korvia höristämällä on helppo huomata, kuinka tiukasti, tarkasti ja jopa tarttuvasti orkan kappaleet on sävelletty, soitettu ja taltioitu.
Teksteihin ladatun raivon sekä kuulee että tuntee, ja ovathan Rock Against Kekkonen -tyyliset nimet kaikessa kantaaottavuudessaan myös hauskoja ja oivaltavia. Yksipuolinen iso vinyyli on puolestaan formaattivalintana erittäin kuunteluystävällinen ja kustannustehokas.
Tätä yllättävänkin monipuoliseksi taivutettua lajia on tuskin mahdollista tiristää enää tiukemmaksi, ja epäilenpä, että tittelin viejää saadaan odotella tovi jos toinenkin.