Voimaa ja nopeutta muinaiseen amerikanmalliin yhdistettynä ei kuule nykymetallissa turhan usein, ja hyvin tehtynä se on jo pirun harvinaista. Myöskään debyyttiään julkaiseva Leatherhead ei onnistu tehtävässä kuin puolittain. Perustukset ovat kelvolliset, mutta yksityiskohdat jättävät toivomisen varaa.
Jos verrokkeja oikein hakemalla haetaan, 1980-luvun Helstar on lähimpänä. Vauhdikkaimmillaan, kuten levyn lyhyimmässä ja heti kärkeen tällätyssä Equinoxissa, hivuttaudutaan kohti Agent Steelin korkeuksia. Solisti Tolis Mekras on ihan pätevä kiekuja hoitamaan niin John Cyriis -tyyppisen ulosannin kuin Geoff Tatestä muistuttavan, matalalta rauhallisemmin vedetyn tulkinnan.
Koko levyn keskeinen ongelma on materiaalin laatu. Se ei nouse missään kohtaa tasaisen ookoosta yhtään paremmaksi. Ei edes silloin, kun mukaan on saatu jokin mieleen jäävä riffi, melodia tai kertosäe.
Edes levyn kauhukonsepti ei pelasta keskikastista, sillä sen olemassaoloa ei edes aisti missään kohtaa From Beyond -introa ja loppupuolen The Awakening -välisoittoa lukuun ottamatta.