Tasmanian tuhojengi on jäänyt syyttä suotta tutkan alle, vaikka plakkariin saadaan nyt jo viides pätevä täyspitkä.
Tuoreemman Immortalin, hieman Celtic Frostin ja Darkthronenkin hengessä rähisevä black metal ei ole muuttunut ihmeemmin Spun Forth as Dark Netsin (2005) päivistä. Tempoa on laskettu aavistus ja annettu riffeille entistä enemmän tilaa. Sapekkaat ärinät, synkänmelodisia kuvioita kutovat kitarat ja vihaisena sylkevät kappaleet kuulostavat välittömästi tutulta, vaikka mukana ei ole mitään selkeästi omaperäistä.
Undercurrentin luulisi putoavan skandinaavisen mustuuden ystäville. Riitasointuisena ja pohjoisenkylmänä kulkevaa mättöä on terästetty annoksella kuolemaa, ja kappaleiden tunnelmat vaihtelevat eeppisen kohtalokkaista raakaan blastkaahaukseen. Terävä soundimaailma on erinomaista tekoa, ja erityisesti rumpali David Haleyn soittoon on ahdettu hienovaraisen tyylikkäitä teknisiä jippoja. Tärkeintä on silti se, että Undercurrent groovaa. Ei väsyneellä tai jäykällä tavalla, vaan vaivattomasti ja tarttuvasti.
Hiukan kummallisen olon tämäkin levy silti jättää. Onko tässä pyörityksessä tyylillä ja näkemyksellä pohjoista mustuutta jäljentävä tribuuttibändi vai Tasmaniasta käsin musisoiva Ruins? Kenties molemmat. Hyvin tehtyä tavaraa yhtä kaikki.