Tyylillisesti ajatellen vanhakantaisempi ja jopa aavistuksen melodioita sisältävä hardcore on pinnassa yhä enemmän, kun vertaa edelliseen tuotokseen Keepers of the Faithiin. Vaikka uutukaisella on entistä vähemmän metallielementtejä, uskon metallipäänkin löytävän tästä paljon pittiin kutsuvaa rytinää.
Rehellisen yksinkertaiset mutta erittäin tarttuvat riffit luovat loistavan pohjan vokalisti Scott Vogelille pistää parastaan. Laulurytmitykset ovat napakanosuvia ja miehen räksytys vähintäänkin katu-uskottavaa.
Miekkosten pitkä kokemus kuuluu varmuutena, ja jos tietyn arvattavuuden ei anna häiritä, kyllähän Terror potkii perseelle ja lujaa. Voi vain kuvitella, millainen mylläkkä keikoilla pyörii vaikkapa levyn nimibiisin lähtiessä käyntiin. Tämä on hardcorea, ota tai jätä.