Kakkosdivarin hard rock -bändi juhlistelee 25 vuotta sitten julkaistua albumiaan livemuodossa. Eka levynsä kirvoitti pienen tukkahevihitin, Forever Youngin, ja ilmeisesti tämä viivästynyt kakkosalbumikin sai kohtuullisen suosion jossakin päin maailmaa.
Levy sai myös hylkäystuomion silloiselta levylafkalta, eikä 1990-luvun alun musiikki-ilmastossa tehtyä päätöstä voi verrattain geneerisen materiaalin parissa oikein kyseenalaistaa. Ihan kelvollista Y&T- ja Bon Jovi -osaston hommaahan tarjolla tuntuu olevan, mutta ilman kummempaa hittiainesta tai säkenöivää karismaa.
Lavalla yhtye tuntuu touhuavan hyvällä fiiliksellä ja jämerästi. Herkistelyt ja rypistelyt lähtevät asiallisesti, juustoa ja bluesiakin tarjoillaan ja jutustellaan siinä sivussa vielä mukavia. Bändillä ja etenkin laulaja Danny Vaughnilla tuntuu olevan kerrassaan lämminhenkinen lavapresenssi. Sen aikaansaama tunnelma välittyy levyltäkin, joten keskinkertaista materiaalia sisältävä live-esitys nousee hippusen musiikillista sisältöään paremmaksi.