Khaldera on lentolupakirjansa ansainnut. Se osaa nousta toisella ep:llään tasaisesti kohti korkeuksia, lentää ja leijua tasaisen kiireettömästi erilaisissa säätyypeissä ja syöksyä ja laskeutua tarpeen tulleen nopeastikin. Mikään hämmästyttäviä, kuolemaa halveksuvia temppuja suorittava taitolentäjä se ei kuitenkaan ole, vaan lähinnä markkinoilla turvallisia yleisölennätyksiä tarjoava työläinen.
Kolmen kappaleen esittelemä instrumentaalinen post-rock on hyvää ja mukavaa kuunneltavaa, mutta se ei onnistu missään vaiheessa tempaamaan irti arjesta ja upottamaan itseensä, kuten sopisi olettaa.
Kun kappaleiden välissä alkaa miettiä tv-tarjontaa tai kasautuneita koti- ja työaskareita, vikaa on jossain muuallakin kuin korvien välissä. Väkisinottavaa musiikkia kun tehdään vielä tässäkin genressä.