Jos tässä ihan nopean laskutoimituksen suorittaa, niin Cold Flare Eternal on Tuomas Saukkosen 25. albumi 22 vuoden sisään, ja tämän ohella hän on ehtinyt työstää myös aika monenlaisia muitakin julkaisuja EP-levyjä myöten. Se on melkoinen määrä musiikkia. Enemmän kuin moni julkaisee koko elämänsä aikana. Näiden vuosien aikana Saukkonen on kertaalleen ehtinyt lakkauttaa lähes kaikki orkesterinsa, ja pikkuhiljaa yksi jos toinenkin niistä on palannut.
Before the Dawnin paluu oli hieman erilainen. Rise of the Phoenix -albumin (2012) jälkeen kesti 11 vuotta, ennen kuin bändi palasi levytyskantaan ja tämä tapahtui uuden laulajan, Paavo Lapotin kera. Uuden Before the Dawnin ensimmäinen levytys, Stormbringers (2023), oli erittäin ristiriitainen kokonaisuus, mutta se jätti silti jälkeensä pienen uteliaisuuden. Saukkosen riffi- ja melodiakynä on parhaimmillaan niin hyvä, että siitä on irronnut hienoja levytyksiä, kuten kärkenään Black Sun Aeonin Darkness Walks Beside Me (2009), Dawn of Solacen Darkness (2006) ja tietysti Before the Dawnin kärjet My Darkness (2003) ja Deadlight (2007), joten ehkä tämä joukko saa nyt jatkoa?
Cold Flare Eternal alkaa lupaavasti. Initium-intro kestää vain minuutin ja 25 sekuntia, mutta sen aikana kuullaan sellaista elektronista häivähdystä, jonka luulee hetken jatkuvan albumillakin. Olisiko Before the Dawn uudistunut?
Ei ole. Heti kun albumi jyrähtää käyntiin, ollaan tuttuakin tutumman Before the Dawn -soundin ytimessä. Tätä samaa melodista metallia on kuultu pienin variaatioin bändin kaikilla albumeilla. Onkin täysin kuulijasta kiinni, onko tämä huono vai hyvä asia. Haastavaksi tämän kaiken tekee se, että Before the Dawn on parhaimmillaankin yltänyt hyviin albumeihin, mutta ne kiteytyneimmät timantit uupuvat. Jos bändi tekisi tasaisesti samanlaisia loistavia levytyksiä, jopa ne saattaisivat kyllästyttää hieman. Nyt Before the Dawn tekee jo yhdeksättä albumia samanlaisia riffeiltään ja melodioiltaan kelvollisia levyjä kuin se olisi genrensä AC/DC. Erona nyt vain sattuu olemaan se, että AC/DC tekee rock ’n rollinsa huonoimmillaankin aivan helvetin hyvin, kun taas Before the Dawn jää toistuvasti genrensa kakkosdivariin.
Pitkin Cold Flare Eternalia haasteet eivät jää tähän. Levyllä runtataan ja kohkataan koko ajan, mutta mistään ei tunnu jäävän oikein mitään käteen. Jos kappaleet hajottaa osiin, jokaisesta niistä löytyy riffiä, melodiaa, isoa kertsiä, sooloja ja kaikkea, mistä tiukka melodeath koostuu, mutta ne riffit eivät vain iske millään, eikä melodioista tai kertseistä jää useammallakaan kuuntelulla mitään mieleen. Levyä uudelleen ja uudelleen pyöritellessä oikein ihmettelee, miten steriiliä musiikkia se voi olla. Miten on mahdollista tehdä metallialbumi, jossa on kyllä kaikkea, muttei oikein mitään?
Matka ankeuteen valitettavasti jatkuu. Albumin tarpeettoman muhkea tuotanto soi todella isosti, mutta steriilisti. Yksi asia nousee jopa tämän äänivallin yli. Se on laulaja Paavo Lapotti. Tämän puhtaat laulut kuulostavat äärimmilleen vedettynä lähes tuskaiselta pakottamiselta. Kuin happi meinaisi loppua koko ajan ja sydärikin saattaisi olla lähellä. Parhaimmillaan levyllä kuultavat örinät ja puhtaat laulut ovat mukavaa keskilaatua, särähtävimmillään aika tuskallista kuultavaa. Miksauksessa tällainen laulujälki on tietenkin ehdottomasti kannattanut laittaa todella pintaan. Jopa niin pintaan, ettei monissa kappaleissa meinaa kuulla kailottavimpien laulujen takaa soittoa ollenkaan. Tässä vaiheessa Cold Flare Eternalista alkaa muodostua turhauttava kokemus, jossa ei ole kuin muutamia mukavia hetkiä.
Ei auta itkut hevimarkkinoilla. Cold Flare Eternal on jälleen yksi albumi Before the Dawnin pitkässä tuotannossa, josta ei jää mitään kerrottavaa jälkipolville. Se on ammattimaisesti soitettu ja muhkeasti tuotettu täyslaidallinen melodista death metallia, josta uupuu lähes kaikki se, mistä monenlaisesta melodeathista pitävänä genressä rakastan. Tämä tekee albumista jopa tuskallisemman kuuloisen kuin jos se olisi yksinkertaisesti mielettömän huono. Cold Flare Eternal on yksinkertaista tyhjää musiikkia, joka ei tunnu miltään. Siihen Before the Dawn tuskin metallillaan tähtää.