Kulttiklassikon heti Steel the Light -debyytillään (1984) tekaissut Q5 hajosi pian pari vuotta myöhemmin julkaistun, selkeästi kepeämmästä ja kaupallisemmasta otteestaan huolimatta aivan kelvon When the Mirror Cracksin jälkeen. Mikä lie vanhojen herrojen perimmäinen motivaatio palata yhteen 30 vuoden tauon jälkeen, New World Order kun on juuri niin laimea paluu kuin saattoi pelätä.
Muodollisesti levy tarjoaa kokeneiden konkarien tekemää kelvollista hard rockin ja melodisen metallin sekoitusta, jolta ei kaipaa minkäänlaisia yllätyksiä, ainoastaan vahvoja ja tarttuvia biisejä.
Sellaisia ei tahdo kuitenkaan löytyä. Pahinta levyllä ovat todella latteat, hitaat ja keskitempoiset viisut, joista puuttuu täysin intohimo ja tekemisen meininki. Kliseiset tekstit á la We Came Here to Rock sentään pystyy antamaan tässäkin genressä asiaankuuluvina anteeksi.
Tanakimmissa ja vauhdikkaimmissa ralleissa, kuten One Night in Hellas tai A Prisoner of Mind, Q5 pystyy kohtalaiseen suoritukseen, mutta nämäkään eivät pelasta ylipitkää levyä vajoamasta tylsyyden hetteikköön. Kuinka katoavaista onkaan kunnia.