Maailma palaa sen sijaan edustaa varsin miellyttävää 90-lukulaista synablackiä suomeksi rääytyillä sanoituksilla. Mielikuviin putkahtelevat aiemmin mainittu DMB, Funeris Nocturnum ja Thyrane, eli meininki on melodista suomiblackiä joka on oikealla tapaa rosoista ja hiomatonta, minkä ansiosta Uhriristi kuulostaa juuri tässä ajassa jopa pirteältä ja tuoreelta.
Ensimmäisellä levyllään meuhkaava bändi suoriutuu urakastaan hyvin. Etenkin laulaja Rutto nousee suureen osaan, sillä mies repii äänihuuliaan lähes Korgonthurusissa ja TotalSelfHatredissä raakkuvan Corvusin malliin. Ylimääräinen tunnustus on annettava myös levyn lainabiisistä, joka on jo unholaan vaipuneen Unholan mainio Maa, tuli ja henki. Kappale istuu Uhriristin linjaan täydellisesti.
Uhriristin meininki takkuilee vielä hieman, mutta pääosin homma on kunnossa. Ulkomusiikillisiin asioihin kannattaa kiinnittää jatkossa huomiota, sillä erityisesti black metalissa niillä on suuri merkitys vakuuttavan kokonaiskuvan luomisessa.