Tämä on jotain kuolometallista thrashiä, jossa Chaos A.D:n aikainen Sepultura kohtaa Krisiunin. On tuplabassaria, rivakkaa rumputulta, asenneriffittelyä, kitarasooloa, huutoörinälaulua ja taustakööriä – you name it. Tähän kun heitetään sekaan ”puhelaulua” ja mitäänsanomatonta kitaranäppäilyherkistelyä, aletaan olla siellä kuuluisassa asian ytimessä.
Ilmeisesti tyylittömyys on Undercroftin tyyli, eikä siinä mitään, mutta kun itse biisit eivät anna kuulijalle oikein mitään. Raivokkuus ei välity, vaikka kuinka runnotaan ja rytmitellään. Kaaoksesta ja poukkoilusta voi syntyä mehukas lopputulos, mutta nyt ei ole käynyt näin.
Livemeiningistä en tiedä, mutta levyllä tämä ei lähde toivotulla tavalla.