Taustoja tietämättä voisi kuvitella, että vanhat Dismember- ja Terrorizer-gubbet ovat lyöneet hynttyyt yhteen ja painuneet Sunlightille purkitushommiin. Mutta mitä vielä: suomalaiskolmikko näyttää musiikillisen väkivallan keinoin, että nuorissa on voimaa.
Hikisesti parikymppiset ”galvikset” murskaavat death grindiaan taiten, ja kaikesta välittyy soittamisen ilo sekä silkka rakkaus lajiin. Vili Mäkisen ääntelystä voi löytää halutessaan yhtäläisyyksiä Xysman Joanitorin vastaavaan. Biiseissä on imua, ja raivokkaita tykityksiä höystetään oikeaoppisesti kauhuleffasampleilla.
Meno on suorasukaisen roisia joskin lähtökohdiltaan vanhakantaista. Uudet oppilaat ovat valtaamassa vanhan koulun. Reipastahtisia ralleja tykitetään murein äänin, ja eritysmaininnan ansaitsee levyn napakka virvelisoundi, joka puhaltaa liejuun hukkuneeseen kalmankellariin mukavan kirpeän tuulahduksen.
Vaikka terävimmät lihakoukut ovat vielä löytämättä, Galvanizerin koordinaatit osoittavat oikeaan suuntaan.