Mitä tulee kelttiläiseen metalliin, pohjoisirlantilainen Waylander on tuntunut jäävän aina Primordialin jalkoihin. Samoista lähtökohdista ponnistaneet yhtyeet ovat kulkeneet musiikin kehityksessä ja suosion määrässä eri suuntiin. Primordial on saavuttanut vahvan jalansijan, Waylanderin osaksi on jäänyt pelkkiä rippeitä.
Itseäni Waylanderin kolkko mutta melodinen nakutus on aina miellyttänyt. Se on kenties saavuttanut tahtomattaan jotain metallin pohjimmaisesta olemuksesta. Mukaan tuotujen vaikutteiden ei aina tarvitse istua lopputulokseen siististi, vaan elementit voivat ihan hyvin kilpailla keskenään.
Tinapillin luomat melodiat, ainoan alkuperäisjäsenen Ciaran O’Haganin rähinälaulu ja death metal -riffit maalaavat kiehtovan, rumankauniin maiseman, jonka äärellä viihtyy, kun nykypäivän folk metal on käynyt muuten liian kliiniseksi ja teennäiseksi.