Vaikutteita vapautuneesti sieltä täältä – arviossa Tombs

Julkaistu Infernossa 6/2017.

30.10.2017
Tombs
The Grand Annihilation
Metal Blade

Brooklyniläisten angstaus tippuu kategoriaan ”sekava”. Levyn aloittava Black Sun Horizon tiivistää yleiskuvan aika hyvin: ensin mätetään hetki black metalia, sitten soljahdetaan jonnekin viikinkimetallin maisemiin ja lopussa humpsahdetaan gootahtavan post-metallin maailmaan.

Tombs ottaa vaikutteita vapautuneesti sieltä täältä eikä tunnu hirveästi peittelevän mahdollisia esikuviaan. Celtic Frostin ja Triptykonin vaikutus kuuluu selvästi, välillä ihan lauluja myöten.

Pyrkimys ylidramaattisuuteen menee välillä pahasti metsään, ja kohtalokkaiksi tarkoitetut puhtaat valituslaulut alkavat vain ärsyttää. Mana Manaa rapakon takana tuskin tunnetaan, mutta hetkittäin levystä on aistittavissa samantyyppistä tunnelmaa. Melodioissa on siis ideaa. Paitsi että Mana Manalle ei pärjää kukaan.

Rankemman mätön puolella pysytellessään Tombs veivaa hyvin vakuuttavasti. Muutaman kuuntelukerran jälkeen tekeekin mieli kelata tietyt fiilistelykohdat ylitse. Mainitut pätkät pois, ja tästä olisi tullut hyvä minialbumillinen sludgehtavaa blackdeathiä.

Lisää luettavaa