Vuoden 1995 Pain oli minulle henkilökohtaisesti erittäin tärkeä levy. Faith No Moren ja Rage Against the Machinen kaltainen funkahtava ja/tai hip hopin suuntaan kurotteleva ”pomppuhevi” oli ollut kuuntelussa jo vuosien ajan, mutta Dub War toi mukaan jälleen uuden kerroksen ja hämmästelyn aiheen: raskasta rockiahan voi sekoittaa myös Jamaika-peräisiin rytmeihin.
Kahteen levyyn jääneen rykäisyn jälkeen osa DB-jäsenistöstä muodosti Skindred-bändin, mutta lopulta sen soittajat korvautuivat muilla osaajilla laulaja Benji Webbeä lukuun ottamatta. Dub Warin paluun merkkejä alkoi näkyä vuodesta 2014 lähtien, ja nyt on vuorossa yhtyeen ensimmäinen levy 26 vuoteen.
Ja hyvä, että bändi palaa! Raggarytmit sekoittuvat vakuuttavasti metallin ja punkin sekaiseen vyörytykseen, ja Webben äänikin tuntuu olevan yhä priimakunnossa. War Inna Babylonissa on ihania popkuorrutuksia, ja Bite Backin kaltaiset ärhäkämmät kappaleet liikuttelevat varmasti keikkayleisöjä hurmokseen.
Vierailijat kuten Mike Bordin (Faith No More) ja Roy Mayorga (Stone Sour) osoittavat, että alan sisäinen kunnioitus on kova. Mitään uusia uria ei auota, mutta ei sellaista enää tässä vaiheessa kaivatakaan.