Espanjalainen Ocean Gates vääntää debyytillään primitiivistä protometallia, jonka välitön tunnelma voittaa välittömästi puolelleen.
Laulajatar Nurian tulkinta tulee jostain Doro Peschin ja Grace Slickin välimaastosta, mikä tuo kappaleisiin niiden vaatimaa maanista kiihkeyttä. Yhtyeen estetiikassa on vahvasti läsnä niin klassinen psykedeelinen rock kuin 1970–80-lukujen vaihteen obskuuri heavy metal. Siksipä ei tunnu mitenkään oudolta, että levyltä löytyy coverversio Trespass-yhtyeen kulttiklassikosta Stormchildista.
Niin hyvä kuin Ocean Gatesin ensilevy onkin, sitä vaivaa pieni tasapainottomuus. Toisinaan hippifantasiat eivät limity uhkeimpien hevijyräysten rinnalle kovin sujuvasti, mikä saa levyn kuulostamaan hieman päämäärättömältä. Se, miten mielekästä päämäärää on edes yrittää hahmottaa, onkin sitten kokonaan toinen kysymys. Eikä siinä, matka on ihan miellyttävä tällaisenaankin.