Kaikkien kulttiyhtyeiden esi-isä Cirith Ungol on aina omannut omaperäisen tyylin, jossa raskaus ja eeppisyys yhdistyvät uniikilla tavalla. Olennainen elementti on myös Tim Bakerin hulluntympeä ja maaninen laulu, joka voi olla monelle liikaa, mutta minulle siinä piilee koko homman olennaisin viehätys.
Proto-powerin ja jykevän doomin liepeillä seikkaillut yhtye aloitti jo vuonna 1971, joskin hieman kevyemmän psykedeelisen hard rockin parissa. Dark Parade on 2016 palanneen orkesterin kuudes levy ja varsin väkevä jatko-osa mainiolle Forever Blackille (2020).
Jo avauskappale Velocityn introsoolo paljastaa, että nyt ei pelleillä! Relentless uhkuu ja puhkuu lähes samalla intensiteetillä, kunnes raskaasti jylläävä Sailor on the Seas of Fate lisää tunnelmaan hieman eeppisyyttä ja painavuutta.
Vaikka kasariklassikot kuten Frost and Fire (1981) ja King of the Dead (1984) ovat alan mestariteoksia, Dark Parade osoittaa, että vanha tekijä on edelleen terässä. Cirith Ungol ei ole tästä ajasta vaan puhuu kaunista ikuisuuden kieltä, joka ei välitä uusista tuulista saati trendeistä.