Ranskalainen doom metal -akti Deathbell värisyttää toisella levyllään keskushermostoa viihdyttävästi. Laulajatar Lauren Gaynorin ääni on eteerinen mutta voimakas. Ennen kaikkea se liitää sulavasti matalalla möyryävän riffiaineksen yllä luoden ylimaallista kontrastia ylisen ja alisen välille.
Jos Deathbellille pitäisi hakea lähiverrokkeja, sitä voisi kuvailla lafkakumppaninsa Jess & the Ancient Onesin raskaammaksi versioksi. Temponvaihteluita käytetään tyylilaji huomioiden poikkeuksellisen paljon, mikä luo mukavaa dynamiikkaa. Varsinaisen progressiivisen suuntaan yhtye ei kuitenkaan musiikkiaan kuljeta, vaikka ripottelee sekaan muitakin sävyjä. Pääosin doom pidetään ihan doomina.
Hienovaraiset koskettimet luovat riffien sekaan juuri sopivaa tilan tuntua, ja raukeammin fiilistelevät kitaranäppäilyt luovat mielikuvia psykedeelisen rockin klassikoista. Lähes yhdeksänminuuttinen The Ladder tiivistää koko levyn olemuksen. Siinä yhdistyvät kaikki orkesterin musiikin olennaiset elementit.