Kuusi vuotta on ehtinyt vierähtää Sumerlandsin ihastuttavasta nimettömästä debyyttilevystä, ja alakerran herralle kiitos, yhtye ei jäänyt yhden julkaisun ihmeeksi. Dreamkiller on vähintäänkin yhtä hyvä tai jopa parempi kuin edeltäjänsä, vaikka arvosana onkin kriteerien kiristyessä ja yllätystekijän puuttuessa sama.
Pitkähköä taukoa levyjen välissä voi selittää solistin vaihtuminen useasta yhteydestä tutusta Phil Swansonista Brendan Radiganiin, jolla hänelläkin on monta rautaa monessa tulessa. Herrojen äänissä on paljon samaa, mutta uusi kaveri vetää kirkkaammin ja korkeammalta. Vaihdos tuntuu vaikuttaneen myös musiikkiin, joka on saanut selkeästi uusia ulottuvuuksia, vaikka tekijöiden visioiden kristallisoituminenkin on enemmän kuin todennäköistä.
Kaiken pohjana on edelleen 80-lukulaisen haikea, eeppisiä sävyjä sisältävä ja vauhdikkaampaa menoakaan kaihtamaton heavy metal, jossa on ripaus 70-luvun BÖC-vaikutusta. Riffien tanakkuutta on karsittu ja tuotantopuolta pehmennetty, jolloin kappaleiden kaiho pääsee melankolisten kitara- ja kosketinmelodioiden myötä aiempaa paremmin esille. Huolellisen tyylikkäästi toteutetut yksityiskohdat ovat piste Dreamkillerin i:n päälle.