Mainion Calling All Corpses -levyn (2011) pirteä ja rockaava meininki on kadonnut The Dixie Deadin tummasävyisiin kauhutunnelmiin. Mistään synkästä kuolinmarssista ei silti ole kyse, vaan meininki on edelleen jokseenkin rock mutta musiikin yleisilme entistä vittumaisempi ja laiskempi.
The Dixie Dead ei ole ainoastaan ponneton ja etäinen levy. Se on myös kovin teennäisen kuuloinen; aivan kuin musiikki olisi puristettu pakolla ulos ja survottu sille sopivaan muottiin. Tokihan levyltä löytyvät jälleen kerran ne muutamat iskevät kertosäkeet, joiden varassa W13:n musiikin teho on pitkälti levännytkin, mutta kun muuten ei lähde niin ei vain lähde.
Tylsyys ja keskinkertaisuus ovat musiikin pahimmat kiroukset. Jos levy olisi edes rehellisesti paska, sitä tulisi kuunneltua jo pelkän hämmennyksen vuoksi, mutta tällaisenaan The Dixie Dead jää auttamattomasti hyllyyn pölyttymään.