Neljännesvuosisata toimintaa, tusina studiolevyä ja kolme livejulkaisua, joita on myyty kaikkiaan yli kaksi miljoonaa kappaletta. Ei hassummin sveitsiläiseltä hard rock -bändiltä.
Kitaristi Leo Leonin masinoiman bändin sävellysten melodiatarjonta on aina ollut huikaiseva, ja yhtye on rakentanut pitkäsoittonsa tasapainoisiksi räiskäleiksi rivakkaa ja hidasta, tunnelmasta toiseen seilaavaa aikuisrockia. Toisinaan bändi on sortunut turhan pitkiin levykokonaisuuksiin, mutta sen kappaleet ovat olleet perin harvoin varsinaisia huteja.
Kolmetoistaraitainen Silver vaikuttaisi nousevan nyky-Gotthardin parhaaksi levyksi. Bändi on tavallaan samassa kuosissa kuin ennen lokakuussa 2010 sattunutta, perustajajäsenensä Steve Leen vienyttä onnettomuutta, mutta Leen ja nykyisen solistin Nic Maederin aikakausia ei mielellään vertaile. Meader on hyvä laulaja, mutta Steve Leen väkivahvaa tenoria ei korvaa kukaan.
Toisaalta Meader istuu Leonin kynäilemiin kappaleisiin saumatta omalla kepeällä raspillaan. Myös Silverin blues- ja irkkurockhaikuiset rallatukset, Electrified, Stay with Me, Everything Inside ja My Oh My, kulkevat huolettoman rennosti. Gotthard on aina ollut myös mestaruussarjatasoinen balladitahko. Silverin Reason for This ja David Coverdalen soolotuotannolle kumartava Not Fooling Anyone riipovatkin tarpeeksi syvältä koskettaakseen.
Tässäpä kaikille melodisen rockin heilaajille mellevä startti vuodelle 2017. Gotthard haltuun viimeistään nyt, mikäli bändi on mennyt ohi korvien.