Pitkän uran black metalin divarisarjalaisena tehnyt hollantilaisbändi yrittää istua ajan henkeen tykittämällä tiskiin levyn, joka tuntuu lainaavan kaiken olennaisen genressään ansioituneimmilta artisteilta.
Sovereign on kuin epämääräinen sekoitus Behemothia, Belphegoria, Enthronedia ja Mardukia tylsyysfiltterin läpi puristettuna. Käytännössä tämä tarkoittaa tasapainoilua aggressiivisen tykityksen ja synkkää ilmapiiriä hakevan tunnelmoinnin välillä. Vaikka pääpaino säilyy ronskissa metallirytinässä, kvintetti on saanut levynsä fiilispuolen suhteellisen hyvin tasapainoon.
Entä ne kappaleet? Yhdeksään raitaan mahtuu menoa ja meininkiä, mutta yhtyeen tapa toteuttaa ideansa on toivottoman tylsä, eikä levyllä ole oikeastaan mitään, mistä ottaa kiinni. Albumi on toki hyvin tehty ja tuotantojälkikin niin sanotusti moitteetonta, mutta näillä ansioilla ei ole black metalissa käytännön merkitystä, jos musiikin ytimestä ei tunnu löytyvän mitään konkreettista.
Seitsemän kokopitkää julkaisseen Cirith Gorgorin uralle on mahtunut paikoitellen ihan hyviäkin hetkiä (lähinnä kakkoskiekko Unveiling the Essencellä, 2001), mutta tältä albumilta niitä