Varg Vikernes on jälleen vapaa. Median loistekeiloihin enigmaattinen muusikko työntää kuudentoista vankilavuoden jälkeen mieluummin Belusin kuin itsensä.
Teksti: Mikko Kuronen Kuva: Ester Segarra
Tuntuu hämmästyttävältä, että Varg Vikernes on yksi norjalaisen black metalin ja koko metallisen maailman vihatuimmista henkilöistä. Hän, joka on kohtelias, käyttäytyy kuin oppinut ja perustelee väitteensä sivistyneen maltillisesti.
Enemmän kuin Vikernesin olemuksesta, viha häntä kohtaan kasvaa siitä, mitä hänen sanansa sanovat ja tekonsa tekevät. Kertaustunnin teoista voi suorittaa vaikkapa Infernon numerosta 55. Vikernes on rationaalinen rasisti, odinisti, murhamies ja kirkonpolttaja, ajatuksiltaan avoimen taantumuksellinen perheenisä, joka rakastaa turvallisuutta ja puhdasta ilmaa. Syntipukki ja itse hurskaus yhdellä kertaa. Mielipiteissään norjalainen menee äärirajaan: Monikulttuurisuuden ihanne on aivokuollutta roskaa. Emansipaation synnyttämä nykynaisen malli on väärä. Juutalaiset johtavat Yhdysvaltoja.
Oslon, Ringeriken, Trondheimin ja Tromsøn vankiloissa vietetty kuudentoista vuoden vankeus päättyi viime toukokuussa. Se on taittanut messiaanisen partaniekan halun julistaa. Hän ottaa nyt muusikon roolin. Yksityiselämäänsä Vikernes pitää arvossa eikä suostu puhumaan olostaan vaimonsa ja kahden lapsensa kanssa maatilalla Telemarkin Bøssä. Sen hän on sanonut, että oikeita ystäviä ei enää ole – eikä niitä tarvita.
Vikernes on vapaa tekemään mitä haluaa. Hän teki Belusin, ensimmäisen metallisen Burzum-levyn neljääntoista vuoteen.
Siitä pitää tietysti puhua, mutta haastatteluja Vikernes antaa vain kirjallisesti. Aikaansa säästääkseen hän on kirjoittanut vastauspohjan, joka lähetetään useimmille juttupyynnöllä lähestyville. Niin on parempi kuin ”hukuttaa metallimaailma hölynpölyyn”, Vikernes muotoilee. Infernolle norjalainen antoi yhden ensimmäisistä ainutkertaisista haastatteluistaan.
Julkisen perinteinen elämä
Belusin kuuleminen synnyttää monumentaalisen, pakahduttavan olotilan. Levy on pakko kuunnella ensimmäisellä kerralla seisaaltaan, ravaamalla huoneessa kuin Vikernes sellissään. Heti ilmenee, että levy on kestävä ja kelpo, enemmänkin.
Kun tekijä on Vikernesin kaliiberia, hän ei tarvitse onnitteluja onnistumisestaan. Hän kyllä tietää. Vaan miten luonnehtia Belusin funktiota? Ulkopuolisen on vaikea todentaa, onko levy tekijälleen revanssi, voitonjuhla, ylösnousemus, päätepiste vai teko muiden joukossa.
– Revanssi tämä ei ole, koska tein levyn yksinomaan itselleni ja Burzumista pitäville, Vikernes aloittaa. – Ylösnousemuskaan levy ei ole, koska en milloinkaan lakannut tekemästä musiikkia. Minulle Burzum on ollut elossa kaiken aikaa. Päätepiste tämä saattaa olla. Aika näyttää. Ehkä julkaisen toisen albumin tulevaisuudessa. Luultavasti julkaisenkin.
Vikernes ei ole enää poikanen, jonka elämän täyttää fanaattisen omistautunut suhde musiikkiin. Tutussa Grieghallen-studiossa Eirik ”Pytten” Hundvinin kanssa valmistunut Belus julkaistaan tästä katsannosta verraten nopeasti. Vikernes ei vetäytynyt tiluksilleen, vaan tuli kahdeksassa kuukaudessa takaisin julkisuuteen.
Soittaja ei silti pidä paluutaan nopeana, vaan sanoo että olisi voinut tehdä Belusin kaltaisen levyn vaikka samana päivänä kuin hänet vapautettiin. Hänellä on edelleen runsaasti materiaalia, jota ei halua julkaista kiireessä, koska ”parempaakin tekemistä on”.
Black metal, kuten kaikki tavanmukainen rock’n’roll, on Vikernesille väärä elämänmuoto hedonistisuutensa ja lyhytnäköisyytensä takia. Alakulttuurin todelliset viehätyksen lähteet – modernin maailman halveksunta, kuolemasta ja goottilaisuudesta kiihottuminen, romantiikka ja pakanalliset arvot – voisivat viedä musiikkityylin pitkälle, mutta ihmisten käytös valtaosin pilaa ne.
– Black metal, NSBM, pakanametalli ja RAC voivat toki toimia portaina, jotka kuljettavat jotkut yksilöt korkeammalle. Burzumia en näe ollenkaan osana metalli- tai rock-kulttuuria. Elän traditionaalista elämää ilman minkäänlaista rock-kulttuurin läsnäoloa, ja haluaisin uskoa, että niin tekevät monet Burzum-fanitkin. Heillä ei ole mitään syytä olla elämättä niin. Rohkaisen heitä siihen.
Lue koko juttu uudesta Infernosta!