Uusmetallin jo 15 vuotta sitten laaja-alaisemman ilmaisun tieltä hylännyt Deftones ei lamaantunut, vaikka kokoonpano rampautui onnettomuuden myötä. Vapautuneiden sessioiden lopputulos on bändin kovimpiin kuuluva levy Diamond Eyes.
Teksti: Kimmo K. Koskinen
Deftonesilla on takanaan kovat puolitoista vuotta. Yhtyeen alkuperäisjäsen, basisti Chi Cheng oli marraskuussa 2008 auto-onnettomuudessa, jonka seurauksena mies on edelleen tiedottomassa tilassa.
Erityisen vaikeaksi tilanteen tekee, että Deftonesin miehistöä ei ole kertaakaan vaihdettu, vaan samat kaverukset ovat soittaneet yhdessä koko sen levytysuran ajan. Ainoa muutos kokoonpanossa on ollut haastateltavana olevan levysoitin- ja kosketinmies Frank Delgadon lisääminen joukkoon, ensin vierailevana soittajana läpimurtolevyllä Around the Fur (1997) ja virallisena jäsenenä yhtyeen kärkiteoksella White Pony (2000).
Faneja kismitti myös se, että yhtye oli juuri Chengin onnettomuuden aikaan valmistelemassa uutta julkaisua. Eros-albumin tuotanto oli aloitettu jo 2007, ja levyn oli solisti Chino Morenon mukaan määrä olla ”outo, epätavallinen, tunnelmallisesti äänimaisemoitu ja siinä on ’haista vittu, toivottavasti kuolet’ -tyyppistä aggressiota”. Yhtye kuitenkin päätti olla julkaisematta materiaalin, koska se ei kuvastanut enää sitä, miltä bändissä tuntui.
Sulava ja helppo
Legendan mukaan Deftones sai alkunsa Kalifornian Sacramentossa auto-onnettomuuden seurauksena. Kitaristi Stephen Carpenter joutui 15-vuotiaana auton yliajamaksi, ja kuukausien toipumisen poika käytti Metallican, S.O.D:n ja Anthraxin biisien treenaamiseen kitaralla. Auto-onnettomuus ei kuitenkaan onnistunut päättämään yhtyeen taivalta.
Deftones otti härkää sarvista, kutsui Quicksandista tutun kaverinsa Sergio Vegan bassoon ja teki uuden levyn. Diamond Eyes on tietyllä tapaa terapiaa yhtyeelle itselleen, mutta se ei kuitenkaan ole vaikea tai ahdistava levy. Päinvastoin kuin kuvittelisi, prosessi ei ollut hankala.
– Ei, hommat kulkivat varsin sulavasti ja helposti. Totta kai kuvio oli melkoisesti erilainen aiempiin verrattuna, mutta meillä oli hauskaa, kertoo Frank Delgado.
Kosketinsoittaja viitannee tässä edellisjulkaisu Saturday Night Wristin (2006) tuotantoon, jonka tiimellyksessä yhtye oli hajota sisäisten paineiden takia. Tuolla levyllä Deftones irtautui sekä vakiotuottajastaan Terry Datesta että edeltävällä Deftones-albumilla (2003) bändin panttivangiksi ottaneesta soundista.
Diamond Eyes soi rennosti ja irtonaisesti, vaikka sointi on napakka ja haastava. Tiivis 40-minuuttinen levy on myös selkeästi aggressiivinen ja raskas, vaikka melodisuutta ja ilmavuutta on mukana taattuun Deftones-tyyliin runsain mitoin.
– Rento ote johtuu varmaankin siitä, että levy tehtiin melko lyhyellä aikajänteellä. Lähdimme touhuun vailla minkäänlaisia odotuksia, mutta musiikki vain tulvi ilmoille hämmästyttävää vauhtia. Se kuuluu, ja kokonaisuudesta tuli tehokas ja linjakas. Levyä oli mukava tehdä.
Eros tulee kaapista?
Chi Chengin tila on vakaa mutta vaikea. Vuosi sitten hänet irrotettiin elintoimintoja ylläpitävistä koneista, mutta hän ei ole osoittanut radikaaleja edistymisen merkkejä. Missä vaiheessa Deftones-leirissä tajuttiin, että mies ei ehkä tule soittokuntoon, jos minkäänlaiseen kuntoon, koskaan?
– Ei tuota oikein ymmärrettykään. Aivot on mutkikas vekotin, eikä sitä voi tietää, palaako Chi tajuihinsa huomenna vai ikinä. Mutta emme missään vaiheessa ajatelleet lopettaa bändiä tai biisintekoa.
Yhtye kirjoitti uuden levyn materiaalin kollektiivisesti yhdessä Vegan kanssa. Vaikka yksi olennainen osanen on vaihtunut, Diamond Eyes kuulostaa erittäin selkeästi Deftonesilta. Delgado ei osaa määritellä, kuinka se eroaa siitä materiaalista, josta piti tulla Eros. Itse asiassa mies ei saa asiasta oikein mitään irti.
– Niin, tämä on Deftones-levy, ja… luulen että tämä on siinä suhteessa erilainen, että se tehtiin Sergion kanssa. Musiikillisesti… sitä on vähän vaikea selittää, mutta tuskin se kovin paljoa eroaa siitä, miltä ihmiset olettavat Deftonesin kuulostavan. Nämä ovat vain eri biisejä, jotka on kirjoitettu eri aikakaudella.
Lue koko juttu uudesta Infernosta!