Inferno 11/2018: Swallow the Sun, Sick of It All, Kuolemanlaakso, Raskasta Joulua, K. K. Downing, In the Woods…

Sadaskuudeskymmenesneljäs Infernon numero julki perjantaina 21. joulukuuta.

Niin se on vain jälleen yksi Inferno-vuosi pulkassa, ja pulkka kiitää kovaa kyytiä kohti pyhiä, joita voi viettää vaikkapa Viikatteen vuonna 2001 julkaisemaa Vuoden synkin juhla -levyä kuunnellen.

Kuinka ollakaan, samainen albumi on käsittelyssä myös tässä ruodittavan numeromme Vanha liito -palstalla, jolla Kaarle Viikate uppoaa höyryävän glögin ja paksusilavaisen kinkun – miksei myös perheriitojen ja palavien joulukuusten – merkitsemän kulutusjuhlamme raskaaseen ytimeen. Siinä sivussa muistellaan menneitä ja pohditaan, miksi Vuoden synkin juhla on pitänyt pintansa kaikki nämä vuodet.

Vaan eipä nyt suksita asioiden edelle. Sytykkeitä-paketti nimittäin löytyy tuttuun tyyliin lehden alusta, ja tällä kertaa se on täytetty akteilla Brothers of Metal, Musta Risti, Forest of Shadows, Korpsesoturi ja Disciple of the Void.

Kolumnisivulla avustajamme Kimmo K. Koskinen pureutuu itselleen niin tekijän kuin kokijan näkökulmasta tuttuun aiheeseen eli omakustannelevyihin. Sellaisia on muuten tehnyt tämänkertainen Heavy Cooking Club -vieraammekin, Jyväskylästä käsin bändi- ja musahommaan jos jonkinmoiseen sekaantunut Teppo Haapasalo.

Monitoimimiehiä on myös Laakson Markus, joka katkaisi juuri Kuolemanlaakso-bändinsä parin vuoden mittaisen keikkatauon muutaman esiintymisen kotimaankiertueella. Kuvio sisälsi sen verran kiinnostavia nyansseja, että pyysin miestä pistämään kokemuksensa ja koettelemuksensa paperille. Kumpiakin löytyi.

Nyt kehtaa jo puhua vuoden levyistä, ja jos höpistään metallisesta hardcoresta, yhden genren kärkikastin albumeista on värkännyt NYHC-legenda Sick of It All. Soitimme bändin solistille Lou Kollerille ja kysyimme, millä lihaksilla yli viisikymppiset ukkelit soittavat nuorisoa suohon.

Sick of It All.

Hieman verkkaisempaan ilmaisuun keskittynyt brittiyhtye Uncle Acid & the Deadbeats käväisi hiljan Suomessa, ja me irrotimme yhtyeen nokkamiehestä Kevin Starrsista jokusen kommentin. Vähemmän yllättäen selvisi, ettei Starrs ole suurimpia nykyisyyden faneja.

Lehden toinen kuusipuuaiheinen juttu koskee mitäpä muutakaan kuin maineikasta/pahamaineista Raskasta Joulua -projektia, joka imee jälleen kerran maamme salit ja hallit täyteen, ”kun joulu on”. Raskaan rockin ystävien piiristä tuskin löytyy henkilöä, jolla ei olisi ilmiöstä mielipidettä. Omista poteroistaan aihetta kommentoivat projektin pukki Erkka Korhonen sekä tontut Marco Hietala ja Antony Parviainen.

On suhteellisen harvinaista, että bändi, joka menettää pääasialliset säveltäjänsä, kykenee tekemään jatkossa totutun vahvaa, osin jopa aiempaa vahvempaa musiikkia. Norjalaiskulttibändi In the Woodsin tapauksessa näin on päässyt käymään, ja me kysyimme yhtyeen ainoalta alkuperäisjäseneltä, rumpali Anders Kobrolta, millä ilveellä homma onnistui.

Vaan eipä ollut itsestään selvä kansibändimme Swallow the Suninkaan tulevaisuus. Bändin sielu ja luova voima Juha Raivio on kokenut viime vuosina kovia ja kaivertanut suruaan muille kuin StS:n levyille. Nyt miehen pääbändin on aika palata, ja tammikuun lopussa ilmestyvä When a Shadow Is Forced into the Light -albumi näyttää, että jälleen kokoonpanoaan uusinut yhtye on kaikkea muuta kuin mennyttä. Harvemmin levyn otsikko limittyy sen sisältöön yhtä nasevasti.

K. K. Downing.

Siitä on nyt reilut seitsemän vuotta, kun Judas Priestin matkassa vuosikymmenet kitaroinut K. K. Downing joutui jättämään elämäntyönsä ja -tapansa taakseen, ja liikkeen todellisia syitä on arvuuteltu laidasta toiseen. Nyt ei enää tarvitse, sillä mies on nakutellut tuntonsa kirjaksi, jonka sivuilla hän kertoo sanojensa mukaan rehellisesti ja ketään säästämättä, miksi nahka ja niitit vaihtuivat tohveleihin. Opuksen osaksi suomentanut Ari Väntänen haastatteli legendaa.

Vähän toisella tapaa legendaarinen on Priestin aikalaisen Acceptin vuonna 1989 julkaisema Eat the Heat -levy, joka on päätynyt Salamyhkä-palstamme leikkuulaudalle. Melko… erikoisen kiekon saloja avaa ex-Mokoma-tuuribasisti Aadolf Virtanen, joka tuntuu löytävän hyvää sanottavaa vähän kaikesta, mitä Accept (tai Priest) on tehnyt.

Levyarvioiden pääosassa on tammikuussa uuden, sangen tarraavaa sointia sisältävän Verkligheten-albumin julkaiseva Soilwork, ja kun Vanha liitto tuli jo käsiteltyä, kerrottavaksi jää ainostaan se, että Kuudes piiri -palstan aiheena on pillinsä vastikään pussittanut Crimfall – miksi paljonkaan ei vain riittänyt?

Ja sitten ei muuta kuin nätit sapatit. Inferno tömähtää postilootiin jälleen tammikuun loppupuolella.