Inferno 3/2018: Primordial, The Crown, Kalmah, Barren Earth, Kamelot, Tony Iommi, Alghazanth, Necrophobic…

Sadasviideskymmeneskuudes Infernon numero julki perjantaina 23. maaliskuuta.

Kevät on saapunut Kannukseen, ja niinpä Joni Juutilainen on äitynyt valmistamaan aurinkoisen Sytyke-sopan aineksista Black Royal, Evil Drive, Jari Tiura, Galvanizer ja Dark Buddha Rising. Heavy Cooking Clubin soppakattilaa puolestaan sotkee ”jänkäkoiralla” eli hauki-merkkisellä kalalla Oulun mies, Terveistä Käsistä, Faff Beystä ja monesta muusta tutuksi tullut Maike Valanne.

Kimi Kärki juhlistaa kolumnissaan kitaristiesikuvaansa, 70-vuotiasta Tony Iommia, mutta eipä siinä kaikki: edempää löytyy nelisivuinen artikkeli ei-niin-ilmeisistä Iommi-johdannaisista levyistä, joihin kannattaa tutustua niiden klassisimpien Sabbathien ohella.

Ennen kuningas Riffiä haastatteluun pääsee ensinnäkin suomalais-färsaarelainen Barren Earth, joka julkaisee neljännen levynsä huhtikuussa. Mitä yhtyeen tulevaisuuden suhteen tarkoittaa seikka, että sen moottori, basisti Olli-Pekka ”Oppu” Laine on tätä nykyä taas Amorphisin vakiojäsen?

Huhtikuussa pukkaa uutta myös ”suometalliyhtye” Kalmahilta. ”Kun kerran aikoinaan saatiin levytyssoppari, niin samahan se on tehdä noita lättyjä”, yhtyeestä kommentoidaan vahvaan pohjoispohjalaistyyliin.

Härmäläistä änkyräverta löytyy myös ruotsalaisesta The Crownista (alla), joka suoritti juuri paluun levymarkkinoille. Uuden lätyn nimi – Cobra Speed Venom – julistetaan jutussamme suurin piirtein parhaaksi koskaan, eikä perin tiukaksi mainitun levyn sisällössäkään ole pahemmin kitisemisen varaa. Hyvähän siinä on kitaristi Marko Tervosen myhäillä tyytyväisyyttään.

Väkivahvan levyn on työstänyt myös kotimainen black metal -bändi Alghazanth, ja hommasta tekee erikoisen mielenkiintoisen fakta, että kyseinen Eight Coffin Nails jää bändin viimeiseksi pitkäsoitoksi. Arvostamme ratkaisua tässä väenvängällä syydetyn musiikin maailmassa.

Jos edellä mainittu kiekko pelaa lähinnä epätoivolla, jonkin sortin voimametallia syytävän Kamelotin iloiset veijarit sen kuin tyrkyttävät vastakkaista sanomaa. Uusi The Shadow Theory -levy on kuulemma säveliltään synkkää ajoa, mutta tunnelin päässä loistaa takuuvarma sanoituksellinen valo. Tätä saadaan aikaiseksi, kun pistetään yhteen bändiin ruotsalaisia ja amerikkalaisia.

Jos minulta kysytään, vuoden tähän asti kovimman korviini päätyneen metallilevyn on työstänyt irlantilainen Primordial – ja kehutaan nyt samaan syssyyn juttuammekin, jossa yhtyeen laulaja Alan ”Nemtheanga” Averill lohkoo kirpeitä totuuksia asiasta jos toisestakin. Ja sittenhän ne jo ovatkin poikki ja pinossa. Siinäpä mies, jonka kanssa tekisi mieli kaljalle!

Hassumpaa kaljaseuraa ei olisi varmasti Mika Karppinenkaan. Myös Kaasuna ja Gas Lipstickinä tunnettu rumpalismies avautuu Pölkyllä-palstallamme erostaan HIMistä ja vaikka mistä muusta. Ja hyvä että avautuu.

Salamyhkä-sivulle on valikoitunut 80-lukulainen ryhmätekemisen puoliklassikko Phenomena II: Dream Runner. Levyarvioiden kärjessä soi juuri kehuttu The Crown -uutuus, ja demojen ykköstila menee yhtyeelle nimeltä Eartheria.

Vanha liitto -sivuilla haastatellaan rumpali-perustajajäsen Joakim Sterneriä bändistä Necrophobic (yllä), joka sekin on intoutunut värkkäämään melkoisen iskuvoimaisen uutuusalbumin. Numeron päätöksenä on totuttuun tapaan 6. piiri -palsta, jolla käsitellään tällä kertaa kitaravalmistajien signature-soittimia.

Tätä tarjoamme perjantaina 23. maaliskuuta!