Jahans, se on lokakuu ja minä olen viljaa… Ei muuta kuin October Rust soimaan ja kertomaan, että lokalehtemme Sytykkeinä käytetään yhtyeitä Pagandom, Bob Malmström, Quake the Earth, Alase ja Silver Bullet.
Kolumnin on rustannut tällä kertaa avustajamme Tami Hintikka, joka ruotii ansiokkaasti metallimaailmassa(kin) ilmeneviä potpuriongelmia. Heavy Cooking Clubissa puolestaan kokkailee Sleep of Monstersin Uula.
Värifarkkupowerin kotimainen kärkinimi Sonata Arctica tarjoilee vähän vaivihkaa uutta albumiaan, josta siitäkin puhutaan, mutta juttumme kärkenä on kuitenkin yhtyettä koskeva kärkäs nettikeskustelu. Valjastimme Tony Kakon ja Henrik Klingenbergin kommentoimaan kommentteja.
Testamentin Chuck Billy sen sijaan kommentoi muun muassa sitä, millaista on tehdä albumia, kun koko bändi asustelee hajallaan ympäri Amerikan mannerta ja treenitkin hoidetaan nettiteitse. Se on semmoista tämä nykyaika.
Meshuggahin uusi albumi on osoittautunut kinkkiseksi tapaukseksi jopa yhtyeen piinkovimmille faneille, mutta meikämasapa selvitti omalta osaltani arvoituksen, mikä taas selviää Päänavauksesta. Haastattelussamme kitaristi Mårten Hagström yrittää selvittää omasta vinkkelistään, mikä on bändinsä nykymetallin peruskiveä muuranneen soundin salaisuus.
Tavallaan sitä kiveä on muokannut myös pääosin Meshuggahin maanveljistä koostuva Amaranthe. Uudella Maximalism-albumilla homma viedään kuulemma vielä entistäkin härskimmille mannuille, joten bändin nokkaukko Jake E Lundberg joutuu pohtimaan, minne ihmeen suuntaan tästä vielä voidaan matkata.
Lehden ensimmäinen haastateltu rumpali näyttäytyy Korn-aiheissa. Bändissä vuodesta 2009 soittanut Ray Luzier liittyi joukkoon hyvään aikaan, sillä pahimmat sekoilut oli sekoiltu ja fokus suuntautui keikkoihin ja musiikkiin – ei sillä, että kaikki nyt olisi ihan putkeen mennyt. Peruskiveä on muuten muurattu tälläkin osastolla.
…kuten myös Norjassa. ”Gylve Fenris Nagell (born 28 November 1971), better known as Fenriz, is a Norwegian musician and politician” lukee nykyisin Wikipediassa, ja liekö tuo nyt viimeistään kertoo, että ovathan ne maailmankirjat hitusen sekaisin. Mutta Darkthrone on kova bändi Fenriz kova jätkä, oli mitä oli, se selviää mainiosta jutustammekin.
Vaan kova jätkä on myös Mikael Stanne. Kannessamme komeileva bändinsä Dark Tranquillity teki melkoisen tempun leipomalla kaikenmoisten muutosten ja vaikeuksien jälkeen yhden pitkän uransa parhaista levyistä. Kuinka tämä Atoma-teos syntyi ja paaaaljon muuta pitkässä haastattelussamme.
Pölkylläkin meillä on kova jätkä, nimittäin Warning– ja 40 Watt Sun -yhtyeistään tuttu Patrick Walker, joka osoittautuu jutun perusteella juuri sellaiseksi hahmoksi kuin odottaa saattoi. Herkkä taiteilijasieluhan se siellä riveillä kommentoi.
Salamyhkä-palstalla perataan ex-Anacrusis-mies Kenn Nardin tuplasoololevyä, joka on jutun kirjoittajan mielestä suurin piirtein maailman aliarvostetuin äänite. Tai no, ainakin nyt viime vuosien.
Arvioiden pääosassa on Spiritus Mortis, jonka marraskuun 11. julkaistava uusi albumi on jumalattoman kova. Vanhassa liitossa taas pääsemme tutustumaan Jeesuksen opetuksilla marinoidun ruotsalaismelometallin maailmaan, kun Christian Liljegren kertoo Narnia-yhtyeensä tarinan.
Kuudennessa piirissä käsitellään tällä kertaa musiikkivideon paluuta, ja siinähän se sitten olikin.
Käännämme October Rustista puolen.