16 vuoden levytystauko ja solisti Chris Cornellin seikkailut paskan maailmassa olivat omiaan kasaamaan korpinmustan varjon tulevan Soundgarden-levyn ylle. Ja tämä jos jokin on yhtye, jolle ei antaisi anteeksi minkään sortin juostenkusemista.
Helpotuksesta huokaisten voin todeta, että rima pysyttelee kannattimillaan.
Vuosimallin 2012 Soundgarden kuulostaa melko tavalla perinnetietoiselta itseltään, mikä plusmerkillä palkittakoon. Jos ei King Animal nyt tee kerrasta sen säveliä lurittelevaa sekopäätä, levyn pyörittää läpi vaivatta ja myötähäpeättä. Se on jo rutkasti, perskeles.
Jokainen Soundgarden-kiekko on omalla tavallaan epätasainen, ja tässäkään suhteessa uutukainen ei tuntuisi tekevän poikkeusta. Bändin epätasaisuus on kuitenkin hyvälaatuista, silviisiin että mitättömämmät nuotit ovat rakentamassa tietä niille mahtaville; kumpaisiakin King Animalilta löytyy.
Pari kertaa läpi, ensitunnelmat positiivisen puolella. Saa kuulla, mitä tästä seuraa.
– riekin matti
Huom! Tämä ei ole arvostelu. Sen löydät painetun lehden sivuilta myöhemmin.