33 vuotta debyyttialbumin jälkeen Dark Tranquillityyn kuuluu enää yksi perustajajäsen, mutta bändi on silti täysin Dark Tranquillity. 33 vuotta debyytin jälkeen Dark Tranquillity soittaa yhä jyrkkää ja teemoiltaan syviin vesiin sukeltavaa melodista death metalia, mutta tekee sen ilta toisensa jälkeen hymyssä suin.
Monen muun bändin kohdalla tämä kaikki ei olisi mitenkään mahdollista, mutta Dark Tranquillity on elänyt koko historiansa ajan vaivihkaisessa muutoksessa kaikilla tasoillaan ja toimittanut aina itsensä näköistä ja kuuloista musiikkia. Se on yksi syy sille, etteivät edes Niklas Sundinin kaltaisten säveltävien perustajajäsenten poistuminen bändin riveistä ole vienyt siltä identiteettiä. Mikael Stanne on Dark Tranquillityn ainoa yhä täysipainoisesti mukana oleva alkuperäisjäsen, mutta Dark Tranquillity ei silti ole yhtä kuin Mikael Stanne. Se on jotain vielä enemmän.
Tätä saatiin todistaa jälleen heinäkuun yhdeksäntenä päivänä CoolHeadin panimolla järjestettävän live-konserttien sarjassa, jota Dark Tranquillity tähditti. Tämä oli 48. Dark Tranquillityn keikka Suomessa melko tasan 30 vuoden aikana, jos mukaan lasketaan myös kaikki Suomen aluevesillä soitetut muutamat risteilyesiintymiset. Se on aika monta keikkaa Suomessa metallibändille, vaikka se onkin peräisin niinkin läheltä kuin Ruotsin Göteborgista.
Viime vuonna Dark Tranquillity kiersi maailmaa The Gallery– (1995) ja Character– (2005) albumien tasavuosia muistellen. Tämä kiertue ei yltänyt Suomeen saakka. Nyt CoolHeadilla saatiin todistaa festarimaista best of -settiä.
Vierailin viimeksi CoolHeadilla keikan merkeissä, kun paikan päällä järjestettiin vasta ihan ensimmäisiä keikkoja. Tuolloin järjestelyt olivat puolittaista kaaosta ja keikat kärsivät samoista lastentaudeista kuin monet vasta aloittaneet festaritkin. Nyt kaikki sujui kuin rasvattu. Yleisöä oli laskettu alueelle ehkä ihan aavistuksen liikaa ja tila kävi paikoin ahtaaksi, mutta juomapiste- ja saniteettijärjestelyt toimivat kuten pitikin, eikä juuri mihinkään tarvinnut jonottaa. Niin, eikä tällaisesta keikasta nauttimista ainakaan haitannut se seikka, että tarjolla oli paljon CoolHeadin ainutlaatuista panimojuomatarjontaa. Ilmankos yleisöä ilmaantui paikalle jo ajoissa nauttimaan Numenton ja Horizon Ignitedin keikoista. Lämppärikaksikko sopikin oivasti Dark Tranquillity -yleisöä lämmittelemään.
Dark Tranquillity on toden totta yksi metallin kovimmista työjuhdista. Näin bändin ensimmäistä kertaa livenä jo yli parikymmentä vuotta sitten ja muistan jo tuolloin ihmetelleeni, miten yhtye voi soittaa niin pitkiä kiertueita sellaisella energialla ja latauksella. Tuolloin sen ydinjäsenet olivat kolmekymppisiä. Nyt he ovat viisikymppisiä. Mikään ei ole silti muuttunut, koska vaikka Dark Tranquillityn kokoonpano on elänyt paljonkin, sen ydin on yhä ennallaan.
Kaikki kiteytyy Mikael Stanneen, joka on jokaisella keikalla niin täysin läsnä kuin muusikko vain voi ikinä olla. Dark Tranquillityn lyriikat vaeltavat ihmisyyden toivottomuuden apatiassa, mutta Stannen elekieli on aina kuin jokaista keikkaa ja kaikkea bändin tulkitsemaa juhlistava. Aina intron päätyttyä ja Stannen syöksyessä ensimmäisen kappaleen aikana lavalle, on kuin hän vetäisi ensimmäistä keikkaansa ikinä. Sitä jos mitä on osattava kunnioittaa isosti.
Tämä henki tarttuu koko Dark Tranquillityyn. Useimmat bändin jäsenet ovat liittyneet pikkuhiljaa mukaan kokoonpanoon vasta tällä vuosikymmenellä, mutta jotenkin se ei vain haittaa. Monen muun bändin kohdalla tässä vaiheessa alkaisi jo nihkeilyttää, ettei tämä ole enää sama bändi tai että tätä voi kutsua enää jonkinlaiseksi tribuutiksi tai cover-bändiksi, mutta ei Dark Tranquillityn kohdalla. Bändin hymyilevän antaumuksellinen energia pitää siitä huolen. Sekään ei ole haitaksi, että kappaleet soitetaan juuri siten kuin on yhdessä sovittu ja ylös kirjoitettu.
Keikan jälkeen Stanne oli jopa vielä stannempi kuin lavalla. Hän jalkautui samantien noin 75 minuutin keikan päätyttyä yleisöön ottamaan yhteiskuvia kaikkien kanssa, nimmaroimaan milloin mitäkin, vaihtamaan muutamat kuulumiset kaikkien sitä haluavien kanssa ja oli ihan täysin läsnä jokaisen vastaantulijan kanssa. Sitähän voisi luulla, että tuhansia keikkoja soittanut kaveri alkaisi jo pikkuhiljaa väsyä tällaiseen läsnäoloon, mutta ei Stanne. Samaan tapaan voisi luulla, että Stannen hehkutteluun alkaisi jo väsyä, mutta eihän tällaista menoa voi olla ylistämättä.
Koko iltaman ainoa näennäisen huono puoli olikin sen yllätyksettömyys. Dark Tranquillityn keikka CoolHeadilla oli toden totta kuin festarikeikka. Kaikki esitetyt kappaleet kuuluvat bändin kiistattomaan parhaimmistoon, mutta tässäkin tapauksessa uskallan väittää, että bändi olisi voinut soittaa katalogistaan lähes mitä tahansa, ja yleisö olisi ollut tyytyväinen. Loistavia levyjä ja kappaleita bändiltä löytyy lähes loputtomasti. Siksipä seuraavalta Dark Tranquillity rundilta saattaisin itse toivoa uuden albumin ohella niitä hieman harvemmin kuultuja melodeath-veisuja.
Teksti: Aki Nuopponen, kuvat: Jaana Martinkauppi
