Punkkarit ja äärimetallin camp-mestarit kruunasivat Tuskan päätöspäivän – Infernon sunnuntaikooste on tässä

Viimeinen päivä ei jäänyt vähimmäiseksi tässä Tuskassa.

Behemoth, Tuska 2019.
Kuva: Mikko Pylkkö

Hellacopters ja etenkin Behemoth varastivat show’n ja yleisön Tuska-sunnuntaina. Tässä Tamin, Tomin ja Sallan fiilikset festarin viimeisestä päivästä. Lisää mehustelua toki vielä tulossa loppuviikon mittaan….

  • Tomi

Tuska 2019 taputeltiin Koptereiden toimintarockin sävelin. Nicke Anderssonin johtama bändi on juuri sitä. Isolla beellä. Tukholman rakkauden partio ruopi kiihkeällä sykkeellä, sellaisella, joka hoituu vain rautaisilta ammattilaisilta. Katsoipa minne vaan, iltatanssit olivat tosiasia. Hymyä, huojuntaa, pogousta.

Illan keikka oli yhtä hittien ilotulitusta. Kuin tilauksesta, lempeästi lämmittävä ilta-aurinko valaisi lavan. ”Kuinka ihmeen hyvässä vireessä Nicken ääni olikaan? Miten tuon Dregenin soittaminen ylipäänsä onnistuu kaiken sen käsittämättömän venkoilun keskellä? Miten tiukasti tuo rumpali voikaan pannujaan takoa?”

Sunnuntai-ehtoo oli arvoituksia täynnään, jokainen niistä positiivisluonteisia.

Hellacopters, Tuska 2019. Kuva: Mikko Pylkkö.
  • Tami

Kaikki hyvä loppuu aikanaan, niin myös Tuska vuosimallia 2019. Hevimörköoletettujen on aika sipaista tukka silmiltä ja totutella taas normaaliin elämänrytmiin, mitä se sitten kellekin tarkoittaa.

Suvilahden auringonpaisteiselta ja -paahteiselta sunnuntailta jäi pyörimään mieleen kysymys päivän pääesiintyjästä. Teoriassahan se oli tietenkin koko viikonlopun säppiin laittanut The Hellacopters, mutta käytännössä oli toisin.

Kaikki kunnia Hella-kapteeni Nicke Anderssonille, ”takapihan vauva” Dregenille sekä muulle kopteriremmille nostalgisesta ja energisestä rockelämyksestä. Mikäli kuitenkin uskomme – ja totta kai uskomme – yleisömerta, niin sen tiheysaste ja myrskylukemat olivat suurimmillaan Puolan unelmavävyjen, eli Behemothin aikana.

On täysin ymmärrettävää, että raskaan kolmepäiväisen päätteeksi halutaan laskeutua arkeen miedosti keventäen, mutta tällä kertaa ”B-hemmot” olisi ollut mukavan ekstaattinen, intensiivinen ja aggressiivinen loppuniittaaja, jonka myötä Tuska olisi saanut tulisen päätösräjähdyksen.

  • Salla

Tamin tuumiin on helppo yhtyä. Behemoth oli Tuskan päätöspäivän kiistämätön päätähti sekä yleisömäärän että tunnelman suhteen. Eikä mikään ihme. Toiseksi viimeiseksi esiintyjäksi päälavalle sijoitettu betonimurskain luo kerta toisensa jälkeen megaluokan show’n, joka runnoo ja rusikoi kaiken allejäävän atomin kokoisiin murusiin.

Nautintoa ei lainkaan vähennä se, että samalla kun kuolemanvakavissaan messutaan mustanraskasta kuolometallia, niin laskelmoidusti siinä myös painellaan kaikki mahdolliset metalli-campin nappulat tulikanuunoista veriuhreihin, ruumismaskeihin ja jumalanpilkkaan, niin että vähän ehkä jopa huvittaa. Parasta, aivan parasta.

Toinen sunnuntainosto kuuluu ehdottomasti tekniselle metallijyrälle Jinjerille, jonka veto oli – jos mahdollista – vieläkin tymäkämpi kuin itse odotin, vaikka tästä jo etukäteen minua varoiteltiin. Tyylipuhdasta ja taidokasta extrememeininkiä katsoi varsin vaikuttuneena, etenkin energisen laulaja-rääkyjä Tatiana Shmailyukin suoritusta.

Jinjer, Tuska 2019
Ester Segarra, Tuska 2019. Kuva: Markus Laakso.

Ester Segarra, yksi maailman arvostetuimmista black metal -valokuvaajista, kertoi anekdootteja ja paljasti teknisiä yksityiskohtia tunnetuimmista töistään Solmusalissa iltapäivällä. Inspiroiva esitys innosti kuvaajamme Markus Laakson suuntaamaan ostoksille ja mukaan lähti kuin lähtikin taiteilijan Ars Umbra -kuvakirja.

Frank Carter and the Rattlesnakes, Tuska 2019. Kuva: Mikko Pylkkö.
Hevisaurus, Tuska 2019. Kuva: Mikko Pylkkö.