Steel Panther – The Circus, Helsinki, 21.10.2012

25.10.2012

Teksti: Toni Keränen Kuvat: Marko Syrjälä

Steel Panther saapui lyhyen ajan sisällä jo toisen kerran Suomeen. Edellinen keikka oli Helsingin Nosturissa tämän vuoden maaliskuussa. Vaan mikäpä on palatessa, sillä meno oli vielä parempaa kuin viimeksi. Supersonic Sex Machinellä alkanut veto repäisi yleisön välittömästi mukaansa ja soitto oli todella tiukkaa. Tässä onkin yhtyeen yksi suurimmista vahvuuksista, sillä kaiken parodioinnin ja perseilyn ohella se on myös armottoman kovatasoinen ryhmä. Toki yhtyeen keikoilla kuullaan taustanauhoja muun muassa koskettimien ja tuplakitaroiden muodossa, mutta esimerkiksi päälaulusta on vaikea tarkankaan Michael Starrin huulen liikkeiden kyttäämisen jälkeen paikantaa kepulikonsteja. Tähän liittyviä sitkeitä huhuja on nimittäin liikkeellä.

Näin Steel Pantherin nyt kuudetta kertaa. Alkaa käydä selväksi, että vaikka bändi toimii musiikin osalta täydellisesti, niin oheistoiminta ja komediallinen puoli alkavat toistaa itseään. Vitsien tissit-perse-tematiikka saakin pysyä samana, mutta täsmälleen samoja repliikkejä ei kannattaisi heittää peräkkäisillä Suomen-keikoilla. Myös esimerkiksi Satchelin sinänsä viihdyttävä kitarasoolo-osio on pysynyt lähes muuttumattomana versioituja biisejä (Smoke On The Water, Crazy Train ynnä muut) ja rumpujen taakse menemisiä myöden. Huumori- ja show-elementtien uudistamista kannattaisi harkita.

SP-keikoistani kaksi olen todistanut bändin kotikentällä Los Angelesissa, jossa lavalle suorastaan tungeksii nuoria naisia. Kuulopuheiden mukaan suurin osa näistä sulojaan mielellään esittelevistä kaunottarista on aikuisviihdeammattilaisia, jotka haluavat promotoida tuotettaan eli kehoaan. Tällä kertaa Helsingissäkin nähtiin parin biisin ajan varsin suuri joukko kauniimman sukupuolen edustajia lavalla bailaamassa. Kyseiset tytöt olivat kuitenkin niin nuoren näköisiä, että ainakin osaa heistä saattoi hyvällä syyllä epäillä alaikäisiksi. Hiukan pahaa teki, niin paljon kun huumoribändistä onkin kyse.

Yleisö koostui muutenkin isoksi osaksi kahdenkympin molemmilla puolilla olevista katsojista. Toisen laajan ryhmän muodostivat alkuperäiset glam metal -vuotensa lapsena tai teineinä 1980-luvulla eläneet miehet. Yleisön suuren nuoriso- ja naispitoisuuden huomaa aina energiatasoissa. Kontrasti kävi selväksi, kun yleisön mukanaolon määrää vertasi pari päivää myöhemmin samassa paikassa soittaneen Steve Vain keikkaan.

Los Angelesissa Steel Panther on soittanut myös voittopuolisesti covereita. Koko hommahan on lähtenyt niistä liikkeelle, kun bändin nimi oli vielä Metal Shop. Kahden timantinkovan levyn jälkeen yhtyeen ei tarvitse turvautua enää lainakappaleisiin, mutta silti cover tai kaksi olisi voinut olla mukava lisä tällekin keikalle.

Toisaalta intensiteetti pysyi nytkin huipussaan koko ajan. Huippukohdiksi muodostuivat äärimmäisen tarttuva Asian Hooker ja (väitetysti) ensimmäistä kertaa akustisesti soitettu Community Property, jonka aikana yleisö lauloi antaumuksella mukana. Myös uusimman Balls Out -levyn (2011) Tomorrow Night kuultiin ja lavalla nähtiin sanoituksissakin mainittu Angry Bird.

Pienistä miinuksista huolimatta Steel Pantherin keikka on lähes täydellistä hard rock -viihdettä. Kaikki näyttivät poistuvan The Circuksestakin hymy korvilla. Tervetuloa takaisin!