Steven Wilson ja Royal Albert Hall. Tämän hetken brittiprogen lipunkantaja Lontoon kuuluisimmassa keikkapaikassa. Lisätään vielä että Wilsonin viimeisin sooloalbumi, Raven That Refused to Sing, on mielestäni miehen vahvimpia tuotoksia ja että bändistä löytyy Guthrie Govanin tasoisia muusikoita. Ennakkoasetelmat keikalle olivat enemmän kuin kohdallaan.
Legendaarinen Royal Albert Hall on pienempi kuin mitä livetaltioinnit antavat ymmärtää. Kuitenkin 6000-paikkainen keikkapaikka oli lähes loppuunmyyty. Ympyrän muotoisen rakenteensa ansiosta kauimmaisiltakin paikoilta näki lavalle todella hyvin. Lämmittelijää ei ollut, ja keikka koostui kahdesta setistä jotka molemmat kestivät reilun tunnin.
Wilson on kasannut ympärilleen jälleen kerran loistavan yhtyeen. Kokoonpano on sama kuin tuoreimmalla albumilla, pois lukien rumpali Marco Minnemann, jonka tilalla Amerikassa ja Briteissä musisoi Chad Wackerman. Euroopan keikoilla soittaa kiertueohjelman mukaan Minnemann ja olisin itsekin mieluusti nähnyt hänet tämän kokoonpanon mukana. Ei sillä, että Chad Wackermanin soitossa olisi moitteen sanaa ollut. Muut soittajat olivat viimeisimmällä albumillakin esiintyneet Guthrie Govan kitara, Nick Beggs bassokitara, Adam Holzman kosketinsoittimet sekä Theo Travis puhaltimet.
Settilista keskittyi pääasiassa Wilsonin soolomateriaaliin. Keikalla kuultiin Raven That Refused to Sing -albumi kokonaisuudessaan lukuun ottamatta Pin Dropia sekä poimintoja aikaisemmilta sooloalbumeilta. Porcupine Treelta kuultiin Trains- sekä Radioactive Toy-kappaleet, joista ensimmäisen Steven esitti soolona akustisen kitaran kanssa. Ennen väliaikaa yhtye esitti uuden kappaleen, joka tällä hetkellä kulkee nimellä Wreckage. Kappaletta esitellessään Wilson ihmetteli kuinka nykyisin bändit eivät esitä julkaisematonta materiaalia keikoilla ja vitsailikin monien artistien julkaisevan levyjä nykyään kerran vuosikymmenessä. Hän pyysi ettei uutta kappaletta ladattaisi YouTube-videopalveluun eikä sitä sieltä, ihme kyllä, tätä raporttia kirjoittaessa vielä löytynyt.
Kuten monissa tuotoksissaan, myös livenä Wilson hyödyntää visuaalisuutta paljon musiikkinsa tukena. Ennen varsinaisen keikan alkua näytettiin 20-minuuttinen intropätkä ja jokaisen kappaleen aikana taustalakanalle heijastettiin videoita sekä kuvia. Toisella puoliskolla bändin eteen oli ripustettu verho, jolle heijastettiin videoita tai soittajien varjoja. Keikan päätyttyä esitettiin vielä outrovideokin. Hienointa on se, että videot ja valoefektit oikeasti tukivat kappaleita.
Wilsonille tyypilliset pitkät kappaleet antavat tilaa improvisoinnille, vaikka bändi livenä soittaakin klikin tahtiin. Yhtyeen virtuositeettimaisuudesta huolimatta se oli parhaimmillaan tunnelmoivissa kappaleissa. Se on myös luultavasti syy miksi Grace for Drowning -albumi on allekirjoittaneelle vaikeasti lähestyttävä. Vaikka levyllä onkin hienoja kappaleita (mm. keikalla kuultu Postcard), sisältää se yksinkertaisesti liikaa materiaalia. Raven That Refused to Sing -albumille Wilson on taas onnistunut luomaan loistavan tunnelman, joka kantaa läpi koko levyn. Etenkin varsinaisen setin huipentanut, viimeisimmän albumin nimikkokappale, on koskettava niin levyllä kuin livenä. Se on myös Wilsonin vahvuus säveltäjänä.
Steven Wilson esiintyy Suomessa 26. marraskuuta Helsingin The Circuksessa.
Settilista:
Trains
Luminol
Postcard
Holy Drinker
Drive Home
Wreckage
-tauko-
The Watchmaker
Index
Sectarian
Harmony Korine
Raider II
Raven That Refused To Sing
-encore-
Radioactive Toy
