Ei ole lainkaan liioiteltua sanoa, ettei Nightwishin konsertti Nokia-areenalla ollut vain yksi keikka muiden joukossa. Tapahtumalla oli itselleni, ja varmasti monelle muullekin, paljon suurempi symbolinen merkitys.
Tammikuussa 2020 sain valtavan kunnian matkustaa Leville ennakkokuuntelemaan Nightwishin uutta, tuolloin vielä julkaisematonta Human. :II: Nature. -albumia. Viikonloppu haastatteluineen ja levykuunteluineen oli lähes 20 vuotta Nightwishia kuunnelleelle liikuttava kokemus jo sellaisenaan, mutta vielä tuolloin oli mahdotonta arvata, miten paljon tapahtuman merkitys tulisi kasvamaan. Matka oli eräällä tavalla tuolloin tuntemani maailman loppu.
Vain hetkeä myöhemmin pirulainen nimeltään covid-19 alkoi jyllätä ympäri maailman ja vaikka tilanne tuntui pitkään epätodelliselta, oli kevät 2020 melkoista myllerryksen aikaa.
Nightwish-haastatteluja ei saatu tuolloin toteutettua suunnitellulla tavalla kasvotusten, mutta onnistuin bändin promoottori Liina Rislakin avulla parsimaan kasaan mittavan Infernon kansijutun lehtemme numeroon 4/2020. Jututin haastattelussa bändin kaikkia jäseniä ja pitkäaikaista äänittäjä Tero Kinnusta. Koko haastattelun onnistuminen tuntui poikkeuksellisen suurelta saavutukselta ensimmäisenä koronakeväänä, kun vallitseva tunne maailmassa oli pelko.
Muistan hyvin, miten harmittelimme jokaisen Nightwish-jäsenen kanssa vuorollaan tilannetta ja huokaisimme, että eiköhän tämä välimallin aika mene ohi muutamassa kuukaudessa. Viimeistään syksyllä taas kierretään.
Kyseisistä videopuheluista kului aikaa 25 kuukautta siihen, kun Nightwish nousi areenan lavalle.
Tässä välissä Tampereen ja Helsingin keikat olivat ehtineet siirtyä moneen kertaan. Tampereen areenan nimikin muuttui Uroksesta Nokiaksi. Nightwish ehti soittaa muutamia striimikeikkoja. Tätä ennen Marko Hietala jätti bändin ja tilalle esiteltiin basisti Jukka Koskinen. Helsingin keikkapaikaksi suunnitellulla Hartwall-areenalla toiminta loppui venäläisomistajien pakotteiden myötä. Tuntemamme maailma oli todellakin loppunut, tai ainakin muuttunut.
Näiden kahden vuoden aikana moni kulttuuri- ja tapahtuma-alalla työskentelevä kyseenalaisti koko uransa ja elämäntapansa moneen kertaan. Näin tapahtui myös minulle ja monelle muulle, joka ei työskennellyt alalla lainkaan. Korona-aikakausi on ravistellut monien meidän elämiä tavalla, jota emme ole ehkä vielä ihan täysin hahmottaneet.
Yhdeksältä illalla huhtikuun 22. päivänä 2022, Nightwish-konsertin intron lähtiessä soimaan, tuntui kuin olisi ollut juhlistamassa jonkinlaista epävirallista pandemian poikkeusaikojen päättymistä. Mutta vanha maailma ei palannut.
Ensimmäiset kappaleet Noise, Planet Hell, Tribal ja Élan menivät epäuskoisissa tunnelmissa. Tuntui kuin mainitsemastani Levin reissusta olisi vasta vuosi. Tuntui kuin mitään pidempää poikkeusaikaa ei olisi ollutkaan. ”Vastahan olin edellisen kerran Nightwishin keikalla”, ihmettelin itsekseni ja sitten muistin, että todistin bändiä livenä viimeksi joulukuussa 2018. En osannut ajatella, että siitä on iäisyys. En, että siitä on vasta vähän aikaa. Koko käsitys ajasta viime vuosien osalta osoittautuu yhä vääristyneemmäksi. Tuo tunne summasi korona-ajan tunnelmia.
Imaginaerum-albumin (2011) ensisingle Storytimen soidessa aloin jo saada otetta siitä, että tässä sitä oikeasti ollaan, Nightwishin keikalla. Tästä alkoikin vielä suurempi tunteiden vuoristorata, kun Wishmaster-klassikon (2000) She Is My Sin, uuden Human. :II: Nature. -albumin Harvest ja juhlavan eeppinen Dark Chest of Wonders 18 vuoden takaiselta Once-albumilta saivat palan nousemaan kurkkuun. Olo oli epäuskoisin liikuttunut jo sen takia, että olin isolla keikalla.
Nightwishin-konsertti jatkoi juuri nyt elettävän ajan heijastelemista, kun kappalelista eteni multi-instrumentalisti Troy Donockleyn ja laulaja Floor Jansenin kahdestaan akustisesti esittämään How’s the Heart -kappaleeseen.
Yhtäkkiä mieleeni vyöryi kaikki, mitä maailmassa ja erityisesti Ukrainassa on tapahtunut viimeisen parin kuukauden aikana. Koin jonkinlaisen täysin intuitiivisen huonon omatunnon puuskan. Floorin ja Troyn tulkitessa äärimmäisen herkkää ja kuulasta kappaletta, tunsin hetken, että on väärin nauttia tästä kaikesta näin täysin rinnoin. Ympäröivä maailma kun on vain siirtynyt pandemiasta ihan toisenlaiseen, jopa vielä raadollisempaan katastrofiin.
Konsertin edetessä kohti eepoksellista loppuaan, huomasin antaneeni musiikin virrata täysillä lävitseni ja keskittyneeni sen aikana paljon enemmän siihen, miltä kaikki nyt koettu ja viimeisen parin vuoden aikana tapahtunut on tuntunut, ja millainen merkitys elävällä musiikilla oikeasti voikaan olla tällaisien tuntemuksien terapeuttina.
Majesteetillisen Ghost Love Scoren ja vähintään yhtä upean The Greatest Show on Earthin aikana huomasin jo antavani itselleni vähän armoa ja tuijottavani silmäkulmat kosteina kaikkia niitä ihmisyyttä ja luontoa juhlistavia videoita, joita Nightwishin konsertin taustalla nähtiin osana täydellistä audiovisuaalista kokemusta. Kesti näin pitkälle, ennen kuin kykenin oikeasti keskittymään siihen, mitä mieleni sijaan tapahtui oikeasti keikalla.
Pian leijailin jossain täydellisen vapautuneen euforian pyörteissä, ja ymmärsin, että maailma on ehkä muuttunut, Nightwish on sekin muuttunut ja minä itsekään en ole enää todellakaan se sama ihminen, joka olin Nightwishin konsertissa vuonna 2018, mutta jotenkin näistä viime vuosista, vaikeimmista tiputuksista, jyrkimmistä nousuista, uusista pudotuksista ja koko maailmaan levittäytyneestä eksistentialistisesta kriisistä on selvitty, yhdessä.
Juuri tuolla hetkellä The Greatest Show on Earthin jo muutenkin liikuttava hokema ”We Were Here! We Were Here! We Were Here!” tuntui yleisöä yhdistävämmältä kuin koskaan aiemmin. Hetkessä tuntui siltä, että viime vuodet, niin sirpaleisia ja kriisintäytteisiä kuin ne ovat olleetkin, niiden tapahtumilla on myös ollut merkityksensä. Minä, ja me kaikki, olemme kokeneet tämän kaiken. Olemme selvinneet tästä kaikesta. Se mikä ei tappanut, taatusti vahvisti.
Nämä eivät varmasti ole sellaisia tunteiden vuoristoratoja, joita Tuomas Holopainen, Emppu Vuorinen, Troy Donockley, Floor Jansen, Jukka Koskinen ja Kai Hahto haluavat Nightwishilla luoda, mutta juuri nyt he ja heidän Human. :II: Nature. -albuminsa ovat olleet vertauskuvallisesti osa yhtä tuntemamme maailman käännekohdista.
Nightwish 22.4.2022 Tampere, Nokia-areena – kuvat: Mikko Pylkkö
Nightwish 24.4.2022 Helsingin jäähalli – kuvat: Sami Turunen
