Vuodesta 1985 operoineen Macabren haastatteleminen on paitsi etuoikeus myös mielenkiintoinen pesti. Suurempi suosio ja medianäkyvyys antavat odottaa itseään, mutta näin ainutlaatuista bändiä ei kannata ohittaa.
Teksti: Kari Koskinen
Alkuperäismiehityksellä yhä toimivan Macabren musiikkia on vaikea kuvailla. Monenlaista metallimaustetta yhdistelevään mättöön on lisätty puolihumoristista veikeyttä ja jopa lastenlauluja. Vitsistä ei ole kysymys, sillä levytykset ovat huolella kasattuja ja sanoituksiltaan selvästi keskivertoa mielenkiintoisempia.
Yhtyeen synnystä voi osaltaan syyttää tv-sarja The Monkeesia, jota katsoessaan tuolloin 13-vuotias laulajakitaristi Corporate Death vaikuttui kitaransoiton siisteydestä.
– Kasvoin Beatlesin, Elviksen ja Johnny Cashin parissa, ja laulan näitä karaokessa mielelläni vieläkin. Macabren jätkien kanssa soitimme thrashia jo 80-luvun alussa, ja teimme silloisen bändimme kanssa yhden julkaisematta jääneen demonkin. Potkimme laulajamme pois vuonna 1985, minkä jälkeen jäljelle jäänyt kolmikko perusti Macabren.
Esikoisjulkaisu Grim Realitystä (1987) lähtien bändin kynästä on irronnut silkkaa faktaa, ja varsin sairasta sellaista. Sarjamurhaajien töitä ruotivat kappaleet saavuttivat lakipisteensä albumilla Dahmer (2000), joka oli konseptilevy 17 ihmistä tappaneen Jeffrey Dahmerin elämästä.
Vuonna 2003 julkaistu ja nimessään bändin genren sementtiin iskenyt Murder Metal jatkoi onnistunutta sarjaa, mutta uutta studiomateriaalia ei ole sittemmin kuultu.
Tarinoita tappajista
Corporate Deathin mukaan hiljaisuus on nyt ohitse. Viime vuonna julkaistiin Neil Kernonin remiksaama versio Grim Realitystä, mutta muuta vanhaa tavaraa bändi ei ole käsittelemässä uudelleen. Syksyllä julkaistava uusi studiopitkä on kuitenkin jo masterointia vaille valmis. Tulevassa Jalometallissa uusia kappaleita olisi tarkoitus esitellä yleisölle ensimmäistä kertaa.
– Olemme valmistelleet levyä viimeiset pari kolme vuotta, etenkin sanoituksien osalta. Sen nimeksi tulee Grim Scary Tales, ja se on oma versiomme vanhasta lastenkirjasta Grimm’s Fairy Tales, Corporate Death naurahtaa.
Vanhojen fanien ei kannata pelästyä, sillä sanoituksien aihepiiri ei ole muuttunut.
– Meillä on niin paljon uusia biisejä, että julkaisemme kaksikin levyä, joista jälkimmäisen toivottavasti jo ensi vuonna. Levyt tulevat olemaan eräänlaisia kronologisessa järjestyksessä eteneviä konseptialbumeja murhatöiden historiasta. Ensimmäinen osa alkaa Rooman valtakunnan ja keisari Neron päivistä ja päättyy ensimmäiseen maailmansotaan. Toinen osa jatkaa siitä aina nykypäiviin asti.
– Yritimme poimia mukaan hulluimmat tapaukset, joista emme ole vielä kirjoittaneet. Mukana on hyvin tunnettujakin hahmoja, kuten Vlad Seivästäjä ja Dracula. Yksi biisi kertoo ranskalaisesta herrasta nimeltä Jean Grenier, joka oli 1600-luvulla elänyt ihmissudeksi epäilty murhamies. Mukana menossa ovat myös Albert Fish, John Wayne Gacy ja Ted Bundy, joita olemme käsitelleet ennenkin.
– Siellä on paljon riimittelyä, ja panostin erityisesti vokaalien monipuolisuuteen. Jos kerron englantilaisesta tappajasta, yritän kuulostaa britiltä. Keisari Nerosta kertovaan biisiin yritimme saada italialaista tunnelmaa. Tämmöisiä pikkujuttuja, joiden ansiosta homma pysyy mielenkiintoisena. Levy on kuin kokoelma sairaita lastentarinoita, jotka ovat aitojen tappajien kertomia.
Lue koko juttu uudesta Infernosta!