FINNTROLL
Nifelvind
Century Media
Pakanapeikot julkaisevat viidennen albuminsa, joka on samalla ensimmäinen maineikkaan Century Median suojissa. Mitään ei jätetä nyt sattuman varaan, ja yhtye osoittaa, ettei sillä ole pienintäkään aikomusta luopua parhaan folk/battle metal -bändin tittelistä. Visuaalista ilmettäkin on uudistettu näppärästi pelimannihenkiseen suuntaan.
Musiikkityylillisesti Nifelvind ei liiku kovin kauas edellisen Ur jordens djup -levyn (2007) hengestä. Mukana on sekä tuolloin löytynyttä black metal -tyylistä ilkeyttä ja eeppisyyttä että En mäktig härin kaltaisia härskejä ilotteluja.
Merkittävin kehitys on kuultavissa sovituksissa ja studioteknisessä osaamisessa. Monesta yhteydestä tuttu Nino Laurenne hääräsi mukana jo edellisellä levyllä, eikä hyvin alkanutta yhteistyötä selvästikään kannattanut lopettaa. Nyt eri elementtien runsaus on kerrostettu yhä vaikuttavammaksi ja muhkeammaksi kokonaisuudeksi, ja toisaalta mitä erilaisimmat kosketinsoitinsoundit palvelevat entistä paremmin kappaleita. On hämmästyttävää, kuinka ilkeältä lähinnä karibialaisessa musiikissa käytetty steel drum voikaan kuulostaa Den frusna munnen -kappaleessa.
Nifelvindin kirkkain timantti on silti neljäs raita Ett Norrskensdåd, jonka intro jo kertoo, että nyt ollaan mestariteoksen äärellä. Tämän kappaleen tahdissa heikkopäinen moshaaminen ei ole mikään kliseinen ele, vaan liike kumpuaa hurmioituneen kuulijan sisältä automaattisesti ja voimalla.
Levyn puolivälissä meinaa iskeä väsähtäminen. Tiden utan tidin alku ja sitä seuraava Galgasång kokonaisuudessaan sisältävät enemmän akustisia sävyjä ja maakuopan hajuja, eivätkä nämä elementit sieppaa tällä kertaa mukaansa ihan yhtä tukevasti kuin muu materiaali. Niistä tulevat myös liikaa mieleen ne nimeltä mainitsemattomat Finntrollin perässähiihtäjät, joiden vuoksi folk metal on terminä ollut vaarassa muodostua kirosanaksi.
Onneksi levyn päättävä biisinelikko on jälleen täyttä rautaa, ja seitsenminuuttisen päätöskappaleen Dråpin jälkeen voi todeta kyseessä olevan Finntrollin tähän mennessä paras levy.
Teksti: Toni Keränen Kuva: Jarmo Katila