Aimo kourallinen striimikeikkoja, uusi levy työn alla… – haastattelussa poikkeusajoista kaiken irti ottavan Leprous-yhtyeen Einar Solberg

Leprous on pysynyt aktiivisena koronasta huolimatta.

Leprous on yksi niistä bändeistä, jotka elävät studioalbumien ja kiertueiden syklissä. Kun tämä pohja elämältä ja uralta vedetään alta, ovat äärimmäisimmät vaihtoehdot joko passivoitua tai mukautua elettävään aikaan.

Einar Solberg (artikkelikuvassa keskellä) ja Leprous ovat valinneet jälkimmäisen: bändi on soittanut vuoden sisällä runsaasti huolella toteutettuja striimikeikkoja, joilla se on esittänyt lähes koko tuotantonsa albumikokonaisuuksina. Jopa vierailijoiden kera.

– Olemme kokeilleet striimien kanssa paljon kaikenlaista ja huomanneet nopeasti, mikä toimii ja mikä ei, Einar kertoo.

– Striimissä on oltava omanlaistaan läsnäolon tunnetta ja välittömyyttä. Sekä jotain spesiaalia. Albumin läpisoitto on jotain sellaista, mitä emme voisi kiertueilla toteuttaa. Se on toiminut hyvin. Samoin erikoisemmat sovitukset voisivat olla jännittävä kokeilu, mutta vaativat paljon enemmän töitä kuin jo muutenkin paljon töitä vaativat keikat.

– Emme halua tarjota mitään puolivillaista, koska myymme kuitenkin striimeihin lippuja. Emme halua silti mennä liian tuotettuunkaan äärilaitaan. Emme halua tehdä tunnin mittaista musiikkivideota tehosteineen, vaan säilyttää mahdollisimman aidon live-fiiliksen. Saatamme silti tulevaisuudessa kokeilla vähän kaikenlaista.

– Tämäkin on ollut oppimisprosessi. Teimme yhden striimin, joka oli äänitetty etukäteen. Huomasimme heti, että siitä uupui kaivattu välittömyys. Se tuntui samalta kuin olisimme esittäneet jonkin DVD/Bluray-tallenteemme tiettyyn kellonaikaan ja tiettyyn hintaan. Se ei oikein toiminut. Palautteesta päätellen kuulijatkaan eivät pitäneet ratkaisusta. Ymmärrän sen hyvin. Minustakin se tuntui kuin olisi katsonut jalkapallopeliä päivän jälkikäteen. Vaikka sitten tietämättä tulosta. Ero on hyvin pieni, mutta merkittävä.

Moni kuulija on saattanut turhautua striimikeikoissa siitä, etteivät ne ole katsottavissa kuin muutamia päiviä tai korkeintaan viikon ajan esityksistä. Onko suunnitelmissanne julkaista näitä keikkoja missään muodossa?

– Ei, meillä ei ole tällaisia suunnitelmia, koska en oikeastaan tiedä, olisiko sellaisille tallenteille tilausta, Einar empii.

– Toisekseen meidän ajatuksenamme ei ole korvata huolellisesti tuotettuja live-tallenteita striimeillä. Sen sijaan pyrimme juuri nyt antamaan balsamia live-keikkojen puutteen haavoille.

– Haluamme myös säilyttää striimikeikoissa jonkinlaisen ainutlaatuisen hetken tunteen. Juuri samaan tapaan kuin keikoilla. Siksi olemme tehneet viime keikoille chat-mahdollisuuksia ja huomanneet, että monet samat kuulijat ovat ottaneet tavaksi katsoa striimejä yhdessä suorana lähetyksenä. Se ei olisi ihan sama asia myöhemmin tallenteilta.

– Voi olla että olen väärässä ja tilausta näiden keikkojen ikuistamiselle on. Jos näin on, niin lähettäkää palautetta! Tulemme kyllä uppaamaan joitakin kappaleita jokaiselta keikalta Youtubeen, mutta toistaiseksi haluamme tarjota myös ikuistetuilta live-tallenteilta jotain vielä huolellisemmin rakennettua.

– Toistaiseksi olemme halunneet yrittää korvata menetettyjä keikkoja striimeillä. Emme tehdä niistä tuotteita.

Kaksi albumia striimikeikoista on toistaiseksi uupunut: Aeolia (2006) ja Tall Poppy Syndrome (2009). Einar osaa nopeasti kertoa syyn sille, miksi bändi vierastaa ajatusta näiden varhaisimpien levyjen soittamisesta.

– Lyhyt vastaus on se, etten koe enää oikein minkäänlaista yhteyttä näiden levyjen musiikkiin, Einar myöntää.

– Näiden levyjen soittaminen keikoilla meille itsellemme relevantilla tavalla vaatisi aika paljon työtä. Joutuisimme sovittamaan kappaleita uudelleen, jotta niiden soittaminen tuntuisi mukavalta, koska minun on pakko myöntää, että haluan tuntea edes jonkinlaista yhteyttä esittämääni musiikkiin ja sanoihin.

– Siitä on niin kauan kun teimme nuo albumit. Soitimme Passing-kappaleen yhdessä striimeistämme ja huomasin jo sitä esittäessäni kappaleen olevan kuin vanha koulukuva. Se kyllä muistuttaa sinua jollain etäisellä tavalla, mutta saa sinut lähestulkoon kiemurtelemaan kiusaantuneisuuden tunteesta, etkä oikein tavoita enää sen aikaista itseäsi.

Onko albumi siis tätä nykyä niin luotaantyöntävä, ettei sitä pysty esittämään edes ihan vain musiikkina samaan tapaan kuin esittäisi covereita kappaleista?

– Ei, en missään tapauksessa vihaa Tall Poppy Syndromea tai debyyttiämme. Ne olivat tärkeitä osia uraamme, ja Tall Poppy Syndrome varsinkin oli ihan ensimmäinen ammattimainen albumimme, mutta… Sävellykset eivät vain ole kovin kypsiä makuuni. Niissä on paljon hyviä ajatuksia, mutta kappaleet on sovittanut nuori bändi, joka ei saanut niitä ideoita oikein soljumaan. Siinäkin voi olla charminsa, mutta omasta mielestäni albumi ei yksinkertaisesti ole kovin vahva, toisin kuin esimerkiksi pian myöhemmin ilmestynyt Bilateral (2011).

– En ole koskaan ollut kovin innostunut covereiden esittäjäkään, koska koen yhteyden musiikkiin niin tärkeäksi. Sitä tunnetta on vaikeaa kuvailla, mutta teen musiikkia todella vahvasti intuitiolla ja ihan kuten teen uutta musiikkia luottaen vaistooni, on minun vain luotettava vaistooni tällaisissakin asioissa, jotta voin ilmaista itseäni oikein.

– Ymmärrän että varsinkin Tall Poppy Syndrome on monelle kuulijalle ihan eri tavalla tärkeä albumi. Heillä on oma yhteytensä sen kanssa. Minun on vain oltava rehellinen itselleni ja myönnettävä, etten taida pystyä esittämään sitä. Mutta kuka tietää! Ehkäpä nämä koronarajoitukset jatkuvat vielä pitkään ja päätämme sovittaa Tall Poppy Syndromea hieman uudelleen. Ehkäpä uudet versiot olisivat hyvä kompromissi bändin ja kuulijoiden välillä.

Einar ihmettelee peittelemättömästi sitä, minkä takia bändit eivät tee enemmän striimikeikkoja. Hän arvelee, että ne saatetaan kokea liian työläinä ja toisinaan myös liiallinen perfektionismi voi tehdä striimeistä liian vaikean oloisia.

– Haluaisin itsekin nähdä striimejä monilta bändeiltä, jotka eivät ole niitä tehneet! Kaikki elävät tällaisia aikoja omalla tavallaan, mutta itse laskisin hieman rimaa ja suhtautuisin striimeihin ennemmin live-keikkoina, joissa pitääkin ollakin hieman säröä ja rönsyä, enkä nostaisi rimaa liian täydelliseen suoriutumiseen, Einar pohtii.

– Olemme saaneet striimeistä paljon hyvää palautetta, niillä saa paikattua ainakin hieman myös bändin ja crew’n taloutta, ei niihin loppupeleissä mene kovin paljon rahaakaan ja samalla pitää itsensä vireänä tämän ajan keskellä, joka voisi saada muusikon passivoitumaan todella pahasti. Olemme itse kokeneet tämän hyvin mukavaksi.

Passivoitumista ja aktivoitumista on todellakin tapahtunut, bändistä ja muusikosta riippuen. Moni muusikko on alkanut äänittää uutta musiikkia koronan aikana tai perustanut jopa uusia projekteja. Moni taas kokee menettäneensä inspiraation, kun tulevaisuus on täysin epävarmalla pohjalla ja edellisenkään levyn myötä ei ole päässyt kiertämään.

– Minun tapauksessani tauko kiertämisestä on vaikuttanut siten, etten ole tuntenut menettäväni luovuuttani, mutta nyt minulla on jopa entistä enemmän aikaa, koska en ole ihminen, joka säveltää kiertueilla, Einar sanoo.

– Musiikkia syntyy jopa enemmän kuin koskaan. Olen pysytellyt tietoisesti todella aktiivisena. En ole tainnut koskaan säveltää yhden vuoden aikana näin paljon. Ymmärrän silti että passivoituminenkin voisi olla yhtä mahdollista. Minun asenteeni on ollut se, etten voi tälle maailman tilanteelle mitään, joten otan irti tästä tilanteesta kaiken minkä voin.

– Teemme parhaillaan uutta albumia, tulemme jatkamaan myös striimattuja keikkoja ja… ainakin toistaiseksi olen kokenut, että on tärkeintä yrittää sopeutua tilanteeseen ja yrittää jopa kääntää negatiiviset asiat positiivisiksi.

Miltä uusi Leprous-albumi vaikuttaa? Millaista musiikkia voimme odottaa seuraavalta levyltänne?

– Seuraavaksi kuulette meiltä kahden levyn mittaisen Megadeth-cover-albumin, Einar toteaa ensin vakavasti, odottaa hetken ja nauraa sitten tietenkin pelleilevänsä, ja toivoo ettei kukaan nyt innostunut ihan liikaa.

– Tiedän millainen seuraava Leprous-albumi tulee olemaan. Se on jo kirjoitettu, ja osittain äänitetty. En voi vielä kertoa kauhean paljon albumista, mutta tyylillisesti… sillä ei ole tyyliä! Se on aika monipuolinen levy. Koko albumin idea oli tehdä musiikkia mahdollisimman intuitiivisesti. Halusin heittäytyä vielä aiempaakin enemmän vaistoni varaan.

– Luulenpa että albumi tulee yllättämään monet, mutta samalla tarjoamaan sitä, mistä Leprous tunnetaan. Voi olla ettei tällainen teaseri kerro vielä levystä mitään, mutta uskallan luvata, että tarjoamme jälleen aika isoja tunteita.