Lorna Shoren laulaja Will Ramos ja kitaristi Adam De Micco myhäilevät Tuska-sunnuntaina haastatteluun istahtaessaan niin tyytyväisesti kuin ihminen vain koskaan voi myhäillä, eikä tämä ole mikään ihme.
Kerrataanpa hieman: Pari vuotta sitten Lorna Shore soitti Tuskassa päälavalla, mutta keskellä päivää. Nyt se oli sunnuntain pääesiintyjä. Vain muutamia vuosia sitten bändi oli tienhaarassa, kun sen laulaja vaihtui, mutta Will Ramosin debyytti bändin riveissä, Pain Remains -albumi (2022), oli bändille kuin kokonaan uusi läpimurto.
Nyt kaikki puhuvat Lorna Shoresta. Tuskassakin kaikilla tuntui olevan mielipide bändistä. Se on erityisen kiintoisaa siksi, että bändin kaoottinen, mielipuolinen ja sinfoninen deathcore on kaikkea muuta kuin joka kuulijan musiikkia.
– Jossain kohdassa me aloimme sekoittaa äärimmäisen äärimmäistä musiikkia kaikkeen sellaiseen ihan muuhun kuin metalliin, mistä me itse pidämme, ja nyt jopa ei-metallinkuuntelijat höristelevät korviaan, Ramos ihmettelee.
– Sanoin taannoin muille bändin tyypeille, että minusta me teemme paikoin musiikkia, joka ei sovi kenellekään, ja jotenkin se onnistuu juuri siksi kiehtomaan monia. En ymmärrä itsekään miksi, ja se vasta hauskaa onkin!
De Micco naurahtaa, ettei itse asiassa itse pidä Lorna Shorea mitenkään erityisen äärimmäisen bändinä ja korostaa, että maailmalta löytyy paljon raskaampaa metallia, koukeroisempaa deathcorea ja hullumpia sovituksiakin.
– Kun Will sanoi tuon aiemmin mainitsemansa, minä muistan virnuilleeni, että uudesta albumista tuli oudoimmain huvipuiston äärimmäisin laite. Se kuvastaa kokonaisuutta aika hyvin!
Lorna Shore ei päästä kuulijoitaan helpolla, mutta tarjoaa huolella mietittyä koettavaa myös musiikkinsa oheiskuvastossa: Tuskassa fanit jonottivat innolla paitatiskille, koska oheistuotteet ovat harvinaisen näyttäviä.
Samaa voi sanoa myös bändin levykansista ja esimerkiksi musiikkivideoista. Kaikkeen on selvästikin panostettu.
– Olen aina ajatellut asian niin kuin olisin itse fanimme, De Micco aloittaa ja sanoo tarkoittavansa tällä sitä, että hän haluaa kohdella bändin kuulijoita samalla tavalla kuin toivoisi itse fanittamiensa bändien kohtelevan häntä.
– Niin kauan kuin muistan, olen aina halunnut tukea bändejä joista pidän, mutta haluan myös saada rahoilleni vastinetta. Paitoja, jotka näyttävät bändiltä. Elämyksiä, jotka ovat kokemisen arvoisia. Jotain sellaista, mitä muut bändit eivät tarjoa. Siksi osallistumme itse ihan kaikkien Lorna Shore -asioiden suunnitteluun, ja jopa toteutukseen.
Rajat rikki kaaoksella
Lorna Shoren kuulijat ovat tottuneet odottamaan odottamatonta, mutta jo tulevan, 12. syyskuuta julkaistavan I Feel the Everblack Festering Within Me -albumin ensimmäiset näytteet ovat hämmentäneet monia. Bändin yllätykseksi hyvässä mielessä.
– Minä olen ihan varma, että levy on niin monipuolinen ja siellä tapahtuu niin paljon kaikkea, ettei kukaan voi pitää siitä, mutta vasta julkaistun singlen perusteella tilanne on se, että tämä materiaali toimii sittenkin, Ramos myhäilee.
– Se on helvetin energinen ja tunteikas albumi. Mukana on sellaisia hetkiä, joissa olemme antaneet palaa täysillä ja tuoneet kaikki ideamme kappaleisiin ilman mitään estoja. Mutta sitten toisaalta taas mukana on niin outoja kokeiluja ja flirttailuja metallin ja kaiken raskaan musiikin ulkopuolelle, että jännitän ihan tosissani levyn vastaanottoa.
Ei-niin-metallisia yksityiskohtia? Tämähän vaatii esimerkkejä. Millaisia teasereita olette valmiit antamaan levyltä liittyen siihen, miten irrottelevia loikkauksia olette tohtineet tehdä raskaan musiikin ulkopuolelle?
– Ubreakable on aika järjetön kappale siinä mielessä, että me luulimme tekevämme niin ilmeisen ”radio anthemin”, että se saa osan faneistamme raivostumaan, mutta sehän otettiinkin suurella innolla vastaan, De Micco naurahtaa ja sanoo, että kyseessähän on ihan silkka radiohitti, jonka bändi teki, koska halusi kirjoittaa jotain suoraa ja tunteikasta.
Ramos tähdentää, ettei Lorna Shore itsekään ajattele olevansa varsinaisesti metallibändi. Hän pohtii, että itse asiassa monet heidän esikuvistaankaan eivät ole metallibändejä, vaikka niitä sanotaan metallibändeiksi.
– Olen ajatellut asian niin, että metallimusiikki on parhaimmillaan, kun kyseessä on bändi, joka soittaa raskaasti kaikkea rockin, punkin, progen, popin tai vaikka sitten elektronisen musiikin vaikuttamana.
– Lorna Shore voi olla mitä vain, ja se kuulostaa Lorna Shorelta meidän soittamana. On tärkeää, että bändi antaa itsensä kuulostaa itseltään. Sellaisia monet vanhatkin bändit ovat. Jo 80-luvulla metallibändit antoivat ikivanhojen esikuviensa kuulua musiikissaan yhtä aikaa. Meidänkin tekemisemme on tietoisesti hallitsematonta kaaosta.
Ramos tietää mistä puhuu. Onhan hän itse tämän hetken raskaan musiikin maailman seuratuimpia laulajia. Hän ei välttämättä edes näytä kaikkien mielestä metallilaulajalta, ja rikkoo myös äänenkäytöllään kaikki mahdolliset rajat.
– Minähän olen myös onnekas, kun päädyin Lorna Shoren kaltaiseen bändiin. Tämä ympäristö on niin rajaton, että se on saanut minut yllättymään itsekin siitä, mitä kaikkea pystyn äänelläni tekemään, laulaja pyörittelee.
– Voisin hyvin laulaa bändissä, jossa huudetaan hieman ja lauletaan sitten kertosäkeitä puhtaasti. Mikäpäs siinä. Se voisi olla ihan mukavaa. Lorna Shoressa ei tarvitse tyytyä ihan mukavaan. Lorna Shoressa minun ei tarvitse vain laulaa. Lorna Shoressa musiikki on niin kokonaisvaltaista, että minäkin voin elää sitä ja päästää itseni täysin irti.
Molemmat nauravat pitkään, kun arvuuttelen ääneen, meinaako Lorna Shoren säveltäessä koskaan iskeä estot päälle sen suhteen, että voiko kappaleessa oikeasti olla näin paljon kaikkea tai onko jokin juttu jo hieman liikaa?
– Uskokaa pois: Me ajattelemme todella usein, että tämä on ihan liikaa, näin ei missään tapauksessa kannattaisi musiikissa tehdä ja että voisimme kasvattaa yleisöämme tekemällä asioita paljon nätimmin, mutta… aina kun alamme ajatella noin, tiedämme olevamme oikeilla jäljillä sen suhteen, että meidän on mentävä päätyyn asti, De Micco toteaa.
Äärimmäistä festarointia
Palataan vielä siihen tosiseikkaan, että istumme haastatteluhetkellä Tuskassa. Mitä Lorna Shore -kaksikolle jäi mieleen Tuskasta 2023, kun bändi esiintyi Suvilahdessa edellisen kerran?
– Ghost! Molemmat hihkaisevat lähes yhteen ääneen.
– Soitimme samana päivänä ja samalla lavalla kuin Ghost, mikä tarkoitti sitä, että soitimme keikan isolle joukolle Ghost-faneja, jotka odottivat suosikkinsa keikkaa koko päivän, eivätkä he syöneet meitä elävältä, Ramos naurahtaa.
– Settimme aikana vuoronperään satoi ja ei satanut ja voin kertoa, että aika monessa maassa ja aika moni yleisö kaikkoaa heti kun alkaa tiputella vettä. Mutta ei Suomessa. Ei Tuskassa. Ghost-fanit ottivat meidät avosylin vastaan ja Tuska-kuuntelijat nauttivat täysillä keikastamme kelistä huolimatta. Se fiilis tarttui todella isosti meihinkin.
– Mutta ennen kaikkea muistan Ghostin, koska heidän keikkansa oli uskomaton, Ramos naurahtaa vielä uudelleen.
Ramosta ja De Miccoa on vielä pakko härnätä sen verran, että eiväthän ne nyt vain kehu ihan vain kohteliaisuuttaan Suomea Suomessa ja Tuskaa Tuskassa? Heiltähän on pakko kysyä esimerkkejä festareista, kun kaikki ei ole sujunut.
– Yksi pahimmista kerroista oli, kun meidän piti soittaa Italiassa hirvittävässä ukkosmyrskyssä. Myrsky itsessään ei ollut niin paha juttu, mutta tuollaisissa tilanteissa mitataan tapahtuman järjestäjien ammattitaito, De Micco sanoo.
– Tuolloin koko lava lainehti vettä, rakenteet meinasivat hajota tuulessa ja ilmoilla oli ihan vääränlaista vaaran tuntua, kun ympärillä alkoi näkyä jo kipinöitä ja yleisökin alkoi olla vaarassa. Mitä järjestävät tekivät? Eivät mitään.
– Tuo oli se piste, kun jopa meidän kaltaisilla aika leppoisilla ihmisillä alkoi mennä hermot, Ramos hymähtelee.
– Tuota ennen bändeille ei ollut oikein ruokaa tarjolla, kuljetukset eivät toimineet ajallaan, mistään ei saanut edes kahvia ja luvatut tekniikat eivät olleet läheskään vaaditulla tasolla, mutta tuon kaiken me vielä siedimme.
– Lopulta emme voineet soittaa keikkaamme ollenkaan ja SE on väärin sekä yleisölle että bändille, joten kyllä, täällä Suomessa voitte olla ihan aidosti ylpeitä siitä, millä tavalla esimerkiksi Tuskaa järjestetään.