Amerikkalaisen Gatecreeperin keulakuva nimeää itselleen tärkeimmät suomalaiset bändit

Ensi viikolla Suomeen saapuvan yhtyeen laulaja Chase Mason kertoi Infernolle suhteestaan suomalaiseen musiikkiin.

05.11.2024

Arizonan Phoenixissä 2013 perustettu death metal -jyrä Gatecreeper saapuu ensi viikolla Suomeen yhdessä Enforcedin ja 200 Stab Woundsin kanssa. Kolmikko nähdään Tampereen Olympiassa 14.11., seuraavana iltana Helsingin Ääniwallissa ja vielä Oulun Kantakrouvissa 16.11.

Gatecreeper on ottanut soundiinsa runsaasti vaikutteita pohjoismaisilta kuolometalliveteraaneilta – tai kuten yhtyeen laulaja Chase Mason totesi taannoin Infernolle: ”Me todella rakastamme skandimetallia”. Otimme näin keikkojen kynnyksellä laulaja Masonin (joka muuten poseeraa nostokuvassa Amorphis-paidassa) taas langanpäähän ja kyselimme lisää tämän suhteesta nimenomaan suomalaiseen raskaaseen musiikkiin.

– Perheeni ei ole varsinaisesti musikaalinen, mutta kotona kuunneltiin paljon musiikkia, joten pienenä kävin isäni valtavaa levykokoelmaa läpi ja hän opetti minulle eri bändejä. Teini-ikäisenä 2000-luvun alussa aloin skeittaamaan ja punk tuli sitä kautta mukaan, kun aloin löytää omaa musiikkia. En silloin pitänyt metallista, koska siihen aikaan nu metal oli suosittua ja ajattelin, että sellaista metalli on. Se ei ollut minun juttuni vaan olin vahvasti punk-linjalla, Mason pohjustaa.

– Lopulta löysin MTV:n Headbanger’s Ball -ohjelman, jossa näytettiin paljon metalcore-bändien musiikkia. Se oli minun porttini raskaampaan kamaan. Olihan skeittivideoillakin esimerkiksi Slayeriä, mutta vasta yläasteaikoina aloin todella arvostaa metallia. Ja Black Dahlia Murder erityisesti oli siinä isossa osassa. Luin Trevor Strnadin (Black Dahlia Murder -laulaja, joka menehtyi 2022) haastatteluista, mistä he olivat ammentaneet vaikutteita ja sukelsin sitä kautta vanhan koulun death metaliin. Sitä kautta löysin Carcassin, Dissectionin, Morbid Angelin ja At the Gatesin kaltaisia bändejä.

– Vuonna 2004 ilmestyi Albert Mudrianin Choosing Death: The Improbable History of Death Metal & Grindcore -kirja. Se avasi ovet ensin Ruotsi-kamalle, josta innostuin suuresti. Mutta sitten löysin Amorphisin, Abhorrencen, Sentencedin, Demigodin, Convulsen ja muut, jotka tuntuivat heti kättelyssä hieman helpommin lähestyttävältä kuin jotkut Ruotsi-bändit. Suomalaisella death metalilla on ihan oma soundinsa, jonka huomaa hieman tarkemmalla tutustumisella. Bändeistä kuulee heti, että tämä tulee Suomesta. Se on varmaan se melodisuus, mikä minua viehättää. Se on hyvin omalaatuista, mikä on varmaan perua suomalaisista kansanlauluista. Mutta kitaramelodiat ja liidikitarat ovat ne, mitkä minuun vetosivat.

– Tulevalla Euroopan-kiertueellamme soitamme ensimmäistä kertaa kunnon klubeilla Skandinaviassa. Meillä on useampi keikka Suomessa ja Ruotsissa ja olen siitä innoissani, odotan sitä viikkoa kaikista eniten. On hassua, miten emme ole aiemmin soittaneet kunnon klubikeikkoja Ruotsissa ja Suomessa, vaikka niillä on ollut suuri vaikutus musiikkiimme. Kulttuurinne kiinnostaa minua, joten on mahtavaa, että pääsemme soittamaan useampia keikkoja ja oikeasti viettämään aikaa maassa. Yritän päästä koluamaan levykauppoja ja löytää jotain siistiä kamaa – ja totta kai käymme saunassa.

Pyysimme Chase Masonia nimeämään itselleen viisi tärkeintä suomalaista bändiä, joilla on ollut suurin vaikutus laulajaan yleisesti sekä Gatecreeperin viime keväänä julkaistuun Dark Superstition -pitkäsoiton soundiin. Mason teki työtä käskettyä ja heitti bonuksena mukaan vielä yhden kunniamaininnan.

Abhorrence/Amorphis

– Minulle nämä bändit menevät käsi kädessä ja heidän alkupään tuotantonsa Abhorrencen varhaisista demoista Privilige of Evil -ep:n kautta The Karelian Isthmusiin ovat ensiluokkaisinta suomalaista kuoloa.

– Amorphis on siitä mielenkiintoinen bändi, että he ovat muuttuneet paljon vuosien varrella. Ovat mielenkiintoista puhua Amorphis-fanien kanssa, koska useimmat pitävät joko varhaisesta kamasta tai sitten uudesta. Kun minä aloin sukeltaa syvemmälle tähän genreen ja Amorphisiin, aloitin vanhoista klassikoista, mutta jossain vaiheessa tulin pisteeseen, jossa totesin, ettei tämä ole enää death metalia, antaa olla. Sama vaikkapa In Flamesin kanssa. Mutta olen myöhemmin alkanut tutustua uudelleen heidän tuotantoonsa ja nauttinut uudemmista levyistä nyt paljon enemmän kuin silloin aiemmin.

Sentenced

– Myös Sentenced muuttui paljon vuosien varrella, mutta heidän Shadows of the Past -debyyttinsä on tänäkin päivänä yksi suosikkilevyistäni suomalaisesta death metalista. Hehän olivat vasta ihan kakaroita sitä tehdessään, mikä tekee siitä entistäkin vaikuttavamman.

– En aluksi välittänyt heidän myöhemmistä levyistään, mutta olen oppinut rakastamaan Downia ja se oli yksi isoimmista vaikutteista uusimmalla levyllämme, johon yritin ujuttaa mukaan samanlaista synkkää goottirock-vivahdetta. En aio alkaa laulaa puhtaasti, kuten vaikka Amorphis ja Sentenced tekivät, mutta sävellyksissä on enemmän tarttuvuutta ja suoraviivaisuutta samaan tapaan kuin heillä, kun he lähtivät melodisempaan suuntaan.

Archgoat

– Nostan Archgoatin tähän joukkoon, vaikka he ovatkin black metalia. Mutta he eivät kuulosta Darkthronelta tai Mayhemiltä tai sellaiselta, vaan heillä on ihan oma tyylinsä. Archgoatissa on jotain, mikä tekee heistä minulle täydellisen black metal -bändin. Siinä on vain jotain. Heillä on kirkonkellot ja kaikki ja heidän kamansa on raskasta, mutta siinä on groovea.

– Pidän black metalista, mutta kuuntelin sitä melko kausiluontoisesti. Kun aloin tutustua death metaliin ja muuhun äärikamaan, opin totta kai paljon myös black metalista ja klassisista norjalaisbändeistä. Mutta pidän Archgoatin kaltaisesta eläimellisemmästä bläkkiksestä. Pidän myös kreikkalaisesta black metalista, joka on ihan oma skenensä ja soundinsa. Rotting Christ, Varathron… Mikään ei kuulosta samalta. Minusta on hienoa, kun oma kulttuuri kuuluu musiikissa ja voit sanoa, että ”Tämä kuulostaa suomalaiselta” tai ”Tämä on taatusti kreikkalaista”.

To/Die/For

– Löysin heidän All Eternity -debyyttinsä vasta aivan pari vuotta sitten, mutta todella, todella pidän siitä. Muutkin levynsä ovat hyviä, mutta mielestäni All Eternity on täydellinen sekoitelma goottirockia metallisella kulmalla. Se on supertarttuva, mutta kuitenkin raskas. Se on toinen levy, jolla oli merkittävä vaikutus Gatecreeperin uuteen levyyn, kun sukelsin syvemmälle Sentencedin ja To/Die/Forin goottimetallimaailmaan.

Hooded Menace

– Mitä hieman modernimpiin bändeihin tulee, Hooded Menace on suosikkini. Tavallisesti kuuntelen paljon vanhempia klassikkobändejä, mutta yritän pysyä myös kärryillä uudemmasta kamasta. Hooded Menacea olen seurannut ensimmäisestä levystä saakka ja olen nähnyt heidät Maryland Death Festissä. Pidin erityisesti Ossuarium Silhouettes Unhallowed -levystä, jälleen levyn goottivaikutteiden vuoksi, joita olen yrittänyt ujuttaa myös Gatecreeperiin. Hekin ovat vuosien varrella muuttuneet ja viimeisimmällä levyllä (The Tritonus Bell) on ainakin haastattelujen mukaan ollut hieman tukkametallivaikutteita. He yrittävät tuoda joka levylle uusia mausteita, mikä on mielestäni hienoa, se pitää kuuntelijan mielenkiintoa yllä.

– Olisi mahtavaa päästä soittamaan keikkaa heidän kanssaan, mutta ilmeisesti he eivät ole kovin aktiivinen livebändi. Toivottavasti kuitenkin pääsemme joskus jakamaan saman lavan.

Kunniamaininta: HIM

– Olen kysellyt useilta ystäviltäni, jotka kuuntelevat äärimmäisempää kamaa, mitä he pitävät HIMistä, ja suurin osa vastaa, että eikö se ole sellaista radiorockia. Ja sitähän se on, mutta he tekevät sitä todella hyvin. Minun mielipiteeni heistä muuttui täysin, kun törmäsin Youtubessa vanhaan haastatteluun, jossa he puhuivat omista esikuvistaan ja mainitsivat Anatheman, My Dying Briden ja Paradise Lostin, jotka ovat kolme suurinta suosikkiani ja vaikuttaneet myös uuteen levyymme. Niinpä ajattelin, että jaa, jos he ovat imeneet noita vaikutteita, ehkä minun pitäisi tutustua heidänkin kamaan tarkemmin.

– En nosta HIMiä viiden suurimman vaikutteen joukkoon, koska en voi sanoa pitäväni kokonaisista levyistä, mutta pidän tietyistä biiseistä, jotka ovat parhaimmillaan uskomattomia. HIM on bändi, jonka kappaleista koostan mieluummin oman soittolistan kuin kuuntelen kokonaisia levyjä. Jollekin voi tulla yllätyksiä, että olemme saaneet vaikutteita HIMistä, mutta näin on.

Liput Gatecreeperin Tampereen- ja Helsingin-keikoille myy Tiketti, Oulun-keikalle Lippupiste. Tarkempia tietoja keikoista ja lipuista löydät täältä.