”Black metal ei ole kuusikymppisiä varten” – haastattelussa Tenebrae in Perpetuum

Italialaisen black metalin eturintamaan kuuluva Tenebrae in Perpetuum palaa vuosikymmenen tauolta aiempaa mustemmat jauhot pussissaan.

14.12.2019

L’eterno maligno silenzion julkaisusta on todellakin kymmenen vuotta. Mitä vuosien varrella on tapahtunut? 

– Jotkin olennaiset asiat, kuten rumpali sekä nauhoitus- ja tuotantometodimme, ovat muuttuneet, laulaja-kielisoittaja ja säveltäjä Atratus vastaa. 

– Vuosikymmenen aikana tapahtui myös monia henkilökohtaisia asioita, lähinnä isyys ja oman talon rakentaminen, jotka ajoivat minut pitkäksi aikaa pois black metalin parista. Moni juttu on pysynyt myös täysin muuttumattomana, merkittävimpänä himo tehdä synkkää, väkivaltaista ja mystistä mustaa metallia. Minun täytyi vain löytää uudelleen inspiraatio, joka katosi hieman L’eterno maligno silenzion säveltämisen aikana. 

Kuten bändin muutkin tuotokset, myös uusi levy Anorexia Obscura on laulettu italiaksi. Mistä haluat albumilla kertoa? 

– Sanoituksissa esiintyvät teemat ovat aika erilaisia entiseen verrattuna. Kirjoitin Anorexia Obscuralle kappaleita psyyken ja hermojärjestelmän sairauksista, itseeni kohdistuneista kokeista ja kidutuksista, erikoisista värähtelyistä, jotka johtavat hypnoositiloihin, sekä eräänlaisesta tytön, enkelin ja demonin yhteneväisestä olomuodosta, joka kulkee jatkuvasti vierelläni. Tunnelma on kaikkinensa todella synkkä ja kipeä. 

Levy kuulostaa todellakin aiempaa kaoottisemmalta ja kierommalta. Kirjoititko kappaleita jotenkin uudella tavalla? 

– Halu tehdä jotain erilaista oli yksi syistä, jotka ajoivat minua kirjoittamaan uutta musiikkia vuosikymmenen mittaisen tauon jälkeen. Homma meni jäihin vuonna 2010, koska olin väsynyt tekemään jatkuvasti samaa juttua, joten on luonnollista ja positiivista, että uusi musiikki kuulostaa erilaiselta, joskin yhtyeelle ominainen tyyli on tunnistettavissa. 

– Soundi on selkeästi erilainen kuin ennen. En ole tyytyväinen L’eterno maligno silenzion äänimaailmaan, joten halusin siihen muutoksen. Lisäilin uudelle levylle myös joitain raakoja analogisia elektrosoundeja, jotka tuovat musiikin kylmyyden esiin aiempaa paremmin. Biisit ovat itsessään sekopäisintä, sairainta ja hämäräperäisintä kamaa, jota olen koskaan kirjoittanut. 

Black metal, rikollisuus ja väkivalta ovat kulkeneet aina käsi kädessä. Mikä on sinun suhteesi näihin asioihin? 

– Itse en ole ollut koskaan osallisina näihin juttuihin, vaikka Norjasta ja Puolasta korviini kaikuneet tarinat kiinnostivatkin joskus muinoin kovasti. Olen ollut aina kiinnostuneempi eristäytyneisyydestä ja pimeyden tutkimisesta kuin niin sanotusta sosiaalisesta kanssakäymisestä. Persoonallisuuteni on viistänyt aina enemmän nihilismiä kuin suoraa vihaista toimintaa kohti. 

Tenebrae in Perpetuumin synnystä on pian 20 vuotta. Näetkö itsesi julkaisemassa uutta musiikkia vielä vuonna 2040? 

– Nihilismini ja pessimistisyyteni vuoksi en osaa tehdä pitkän aikavälin suunnitelmia. Aina kun saan uuden albumin ulos, pidän sitä mahdollisena viimeisenä tuotoksenani, mutta toistaiseksi asiat ovat kulkeneet eteenpäin. 

– Olen tyytyväinen, jos saan uutta musiikkia ulos parin kolmen vuoden sisään, mutta epäilen suuresti, että bändi olisi olemassa enää vuonna 2040. Black metal ei ole kuusikymppisiä ihmisiä varten, hah hah!

Julkaistu Infernossa 7/2019.

Lisää luettavaa