Darkwoods My Betrothed lyriikkablogi, osa 3: murhanenkeli pääsee irti

Kotimainen black metal -veteraani Darkwoods My Betrothed on tänään (12.11.) julkaissut odotetun paluulevynsä Angel of Carnage Unleashed. Tässä juttusarjassa yhtye avaa levyn historiallisia taustoja ja kappaleiden sanoituksia tarkemmin. Sarjan ensimmäisissä osioissa pohjustettiin levyn konseptia ja seuraavissa osissa tarkastellaan sanoituksia kappale kerrallaan. Ensimmäisenä vuorossa on avausraita Name the Dead.

Albumin avausraita käsittelee suomalaisten miesten pakkovärväämistä Ruotsin armeijaan. Sanoittaja, kirjailija-antropologi Steven Parham kertoo lähestymistavastaan aiheeseen seuraavasti:

”Sodassa ei ole koskaan ollut mitään kunniaa tai hohtoa etenkään niille, jotka siihen oikeasti osallistuivat. Toisin kuin metallimusiikille tyypillisissä romantisoiduissa kuvauksissa, tavallisen sotilaan suurin (ja epätodennäköisin) voitto oli kuoleman tai elinikäisen vammautumisen välttäminen.”

Vaikka osa suuressa Pohjan sodassa sotineista suomalaisista liittyi armeijaan vapaaehtoisesti (usein koska siellä ainakin sai säännöllisesti ruokaa), monet värvättiin pakolla. Pakkovärväys tunnettiin veriverona. Värvättyjen nimet luettiin sunnuntain jumalanpalveluksissa. Koska miehet tiesivät kuoleman olevan todennäköisin kohtalo armeijassa, papin lukema nimilista oli käytännössä biisin nimen mukaisesti kuolleiden nimeämistä.

”Tekstin keskeinen inspiraatio ovat Teemu Keskisarjan kirjasta löytyvät tarinat miehistä, jotka tekivät itsemurhan välttääkseen pakkovärväyksen. Teksti alkaa ruotsinkielisillä sanoilla. Tämä tuntui tekstin tunnelmaan sopivalta, koska miehet kuulivat pakkovärväyksestään ruotsia puhuvalta papilta. Lukiessaan pakkovärvättävien nimiä papit käytännössä langettivat raskaimman mahdollisen tuomion: lähes varman kuoleman kaukaisella taistelukentällä kaukana perheestä ja sukulaisista. Tämä aihe vaikutti minusta täydelliseltä avaukselta black metal -levylle, joka käsittelee elämää kuninkaallisten ja kirkon alaisuudessa kolme vuosisataa sitten. Tässä biisissä päästetään irti murhanenkeli, joka vielä tässä vaiheessa on naamioitunut kristittyjen jumalan palvelijoiden hienoihin kaapuihin – pappien, jotka lähettivät miehiä taisteluihin, jotka olivat täysin merkityksettömiä heidän jokapäiväisen elämänsä kannalta”, Parham kertoo tekstin syntymisestä.

Keskisarjan kirjasta löytyvistä pakkovärväykseen liittyvistä anekdooteista tässä tekstissä viitataan erityisesti 32-vuotiaan Pietari Kuikan ratkaisuun välttää armeijaan joutuminen. Kuullessaan nimensä sunnuntain jumalanpalveluksen listalla, hän nappasi veneensä, lastasi sen täyteen rautaa ja kuparia, souti keskelle järveä, otti kirveen käteensä, hakkasi reiän veneen pohjaan ja hukuttautui. Appiukko ja vaimo katselivat toimitusta rannalta tietämättä mitään muuta syytä teolle, kuin värvätyksi joutumisen välttämisen.

Keskisarjan kirjan lisäksi Steven haki tekstiin inspiraatiota muinaisen Ottomaanien valtakunnan pääkaupungin kaduilta, jossa hän oli luennoimassa sanoitusten kirjoittamisen aikaan.

”Kirjoitin tämän tekstin istuessani lähellä muinaisen Konstantinopolin raunioituneita muureja, joiden valloittamista himoittiin ja yritettiin menestyksettä liki tuhannen vuoden ajan ennen kuin kristityt tuhosivat tämän kristikunnan hienoimman kaupungin neljännellä ristiretkellään Islamia vastaan. Minusta on hyvin eriskummallista, kuinka kristitty kirkko harjoitti väkivaltaa itseään vastaan (vaikkakin muodollisesti ristiretkellä toisten jumalaa vastaan). Tämä vahvistaa käsitystäni, että kristikunta on aina ollut itsensä suurin ja julmin vihollinen.”

”Euroopan puoleisen Istanbulin rapistuvat julkisivut muistuttivat minua siitä, kuinka turhaa on paeta kohtaloaan. Omassa tapauksessani pakenin sinne 2020/21 Covid-19 -ruton aiheuttamia rajoituksia – turhaan. Tekstissä esiintyvä Pietari Kuikka olisi varmasti samaa mieltä kohtalosta. Hänen jumalansa oli todellakin jumala, joka voi murhata tahtonsa mukaan.”

Nippelitietoa: Papin ääni biisin puhutuissa osuuksissa on suomenruotsalainen taiteilija Jan Holm (Sam’s Garage, Tulenkulkijat). Biisin alussa hän siteeraa Martin Lutherin kirjoittamaa virttä “Vår Gud är oss en väldig borg” eli suomenkielisille tutummin ”Jumala ompi linnamme”. Ruotsin armeija veisasi tätä virttä ennen taisteluun menoa.

Levyblogin kolmas osa julkaistaan lauantaina 13.11.