Aloitetaan kertomalla mitä albumin nimi merkitsee. Termi ”Angel of Carnage” on yksi mahdollinen käännös aikalaistermille ”murhanenkeli”, jolla viitattiin 1700-luvun alussa erilaisiin pahuuksiin, joilla Jumala rankaisi ihmisiä näiden synneistä. Murhanenkeleitä olivat esimerkiksi sota, taudit ja nälänhätä.
Tärkein syy, miksi valitsimme juuri suuren Pohjan sodan albumin teemaksi, on se, että se on ehkä synkin jakso Suomen historiaa ja siksi erityisen sopiva teema black/epic metal -albumille. Suomalaisten näkökulmasta suuri Pohjan sota oli hirvittävä katastrofi jopa talvi- ja jatkosotaan verrattuna. Arvioiden mukaan noin 40 000 suomalaista sotilasta (60 000:sta sotaan osallistuneesta) ja 10 000 siviiliä kuoli suoraan konfliktin seurauksena. Vaikka sotilaita menehtyi luoteihin ja miekaniskuihin, olivat tavallisimmat kuolinsyyt aliravitsemus ja taudit. Konfliktin seurauksiin kuolleiden määrä on järkyttävä: 10% koko Suomen väkiluvusta kyseisenä aikana.
Teemu Keskisarja kommentoi suurta Pohjan sotaa albumin teemana seuraavasti:
”Turvallisessa Pohjolassa on tänään vaikea tajuta, miten armottomasti murhanenkelit tuhosivat esivanhempiamme kymmenen sukupolvea sitten. Korona on kuin hyttysenpisto verrattuna suureen Pohjan sotaan.
Sotiminen ei ollut kivaa 1900-luvullakaan, mutta silti pidän 1700-luvun kärsimyksiä ylittämättöminä. Soturit jäätyivät kalikoiksi lumimyrskyssä, ripuloivat suolensa ulos ja menettivät raajojaan ilman puudutusta pika-amputaatioissa. Sielujen tuskat olivat yhtä totaaliset. Kaukaisilla tantereilla sotilaat tiesivät, että kotini Suomessa on ajat sitten poltettu poroksi ja lapseni ovat kuolleet nälkään tai joutuneet orjiksi.
Kirjoittaessani Murhanenkeli-kirjaa surin sitä, että suuren Pohjan sodan pieniä ihmisiä ei ollut olemassakaan yksilöinä. Rivimiehiltä ei säilynyt lainkaan päiväkirjoja, kirjeitä tai muisteluksia. Arkistoissa näemme vain heidän nimensä. Nekään eivät usein ole oikeita ristimänimiä vaan kirjurin merkitsemiä sotilasnimiä. 1700-luvun tuntemattomien sotilaiden puheet ja ajatukset ovat iäksi hävinneet. Silti he olivat yhtä yksilöllisiä ihmisiä kuin me. Jokaisella oli oma luonne ja laajan skaalan tunne-elämä. Tahtoisinpa tietää, millä sielunvoimilla kukin selvisi elämäntaistelustaan. Sodan traumoissa oli psykiatrina vain pappi ja psyykenlääkkeenä paloviina.
Musiikilla oli huomattava merkitys 300 vuoden takaisessa sotilaselämässä. Tunnemme suuren Pohjan sodan ajoilta paljon virsiä ja marssilauluja. Epäilemättä niistä oli laulajilleen iloa ja lohtua. Aiheet tosin olivat enimmäkseen taivaallisia ja kuninkaallisia. Sotamiesten ja siviiliuhrien ääni ei kuulu 1700-luvun lyriikoissa. Myöhemminkään suuren Pohjan kauhut eivät innoittaneet klassisen musiikin säveltäjiä. Kumma kyllä, sotahistorian pimeimmälle puolelle ei ole lähtenyt kukaan suomalainen runoilijakaan.
Suuren Pohjan sodan unohdetut ihmiset ovat takuulla laulunarvoisia. On kaunis asia, että heidän elämänsä ja kuolemansa soi 2020-luvun musiikissa!”
Levyblogin kolmas osa julkaistaan perjantaina 12.11., jolloin otetaan käsittelyyn levyn aloitusraita.
Blogin ensimmäisen osan löydät täältä.
Kirjailija ja historioitsija Teemu Keskisarja, jonka teokseen Murhanenkeli – Suuren Pohjan sodan ihmisten historia (Siltala) albumin konsepti pohjautuu.
