Odotukset Atrophyn paluualbumia kohtaan eivät olleet 34 vuoden levytystauon jälkeen kovinkaan häävit, eikä mielialaa nostattanut myöskään taannoinen kokoonpanopöljäily.
Alkuperäisen laulajan Brian Zimmerman jätettyä yhtyeen vuonna 2020 muut jatkoivat orkkisrumpali Tim Kellyn johdolla ja vaihtoivat nimensä Scars of Atrophyksi. Vaan Brianpa palasikin, kasasi uudet ukot ympärilleen ja jatkoi toimintaa alkuperäisellä nimellä.
Eiväthän vuonna 1988 julkaistu Socialized Hate ja kaksi vuotta myöhemmin ilmestynyt Violent by Nature olleet aikoinaankaan mitään timanttiliigaa, mutta omintakeisia thrash-kiekkoja yhtä kaikki. Omaperäisyys on ymmärrettävästi hiipunut, mutta Asylum onnistuu yllättämään positiivisesti paitsi tiukkuudellaan myös sillä, että levy kuulostaa loogiselta jatkolta bändin diskografiaan.
Osakiitos tästä menee Zimmermanin yhä napakassa kuosissa olevalle karhealle äänelle, mutta iso ansionsa on myös muulla bändillä. Tuore kolmoskiekko on läpeensä kelpoa käyttö-thrashiä, joka seisoo tyylillä ja tanakasti niin menneessä kuin tässä ajassa. Asylum on hyvä osoitus siitä, etteivät kaikki comeback-veteraanit ole musiikillisesti väsyneitä ja tylsiin tuotannollisiin ratkaisuihin sortuneita vässyköitä.