Seitsemättä Nordic Metal Cruisea lähestyttiin hieman apein tunnelmin, kun tapahtumaviikolla saatiin tieto, että Toxic Holocaust on joutunut perumaan keikkansa risteilyllä. Virallisesti syyksi ilmoitettiin ympäripyöreä ”logistiset syyt”. Bändin itsensä sosiaalisessa mediassa kertoman version mukaan heille ei ollut ilmoitettu, että he esiintyvät vasta sunnuntaina, ja yhtye oli jo ehtinyt varata lennot takaisin USA:han sunnuntaiksi. Oli miten oli, on harmi, ettei nyt päästy todistamaan maukasta punkin ja alkuaikojen black metalin sekaista thrashia.
Hieman samansukuista, mutta mustempaa menoa tarjosi Hellripper, joka vastasi myös viikonlopun positiivisimmasta yllätyksestä. James McBainin yhden miehen projektista keikkailevaksi yksiköksi kehittynyt skottibändi tykitti vanhaa sanontaa lainaten niin maan perkeleesti, ja varsinkin rumpali Max Southallin työskentelyä oli nautinto seurata. Välillä oikein nauratti ääneen miehen energinen heiluminen.
Onneksi yhtye maustaa Venom-Darkthrone-Motörhead –vaikutteista keitostaan myös aidoilla groove-kohdilla, joten meininki ei mennyt keikallakaan puuduttavaksi. Latauksen voimakkuuden pystyi todistamaan myös yleisöreaktioissa, sillä Hellripperin aikana Viking Gracen yökerhon tanssilattialla pyöri viikonlopun villein circle pit. On riemastuttavaa nähdä omin silmin, kun krapulaisista farkkuliivisenioreistakin kehkeytyy keikan kuluessa hikeä valuvia riehujia.
Sunnuntain jälkimmäinen esiintyjä oli Toxic Holocaustin korvannut Brymir. Toxic-faneille bändin ylväs sinfoninen metalli ei ehkä antanut paljoa, mutta hyvin helsinkiläisryhmä paikkauksensa hoiti. Laulaja Viktor Gullichsenin välispiikitkin olivat oikealla tavalla hämmentäviä, ilmeisesti myös bänditovereiden mielestä. Eurooppaa Battle Beastin kanssa kiertävä kitaristi Joona Björkroth oli korvattu tällä kertaa Antti Niemisellä, jolla on jo aiempaa kokemusta Brymir-keikkailusta. Keikka oli kaikin puolin vakuuttava.
Bob Malmström oli kiva nähdä viimein lavaolosuhteissa. Yhtyeen keikat ovat herättäneet innostuneita kommentteja jo vuosia, eikä näköjään suotta. Laulaja Carolus Aminoff eli Yle-toimittajanakin tuttu Kjell Simosas oli lavalla vangitseva ilmestys, kun hän rääkyi etukenossa ja äärimmäisellä omistautumisella ”porvaricorea” yleisön päälle. Ryhdikäs instrumenttiosasto piti huolen, että huutaminen sai jämäkän pohjan itselleen.
Abbath oli toki varmasti monelle se syy, minkä takia laivalle oli tultu. Ja odotuksiin myös vastattiin. Keikkaraportoijien näkökulmasta tosin jouduttiin pettymään, kun viime hetkellä ennen keikkaa ilmoitettiin, ettei kuvaaminen lavan edessä olevassa kuvaajamontussa onnistukaan, vaikka alun perin se oli normaaliin tapaan tiedotettu mahdolliseksi. Olikohan hassuttelevana miehenä tunnetulla Abbath Doom Occultalla ollut tässä suhteessa huono päivä?
Harmitus loppui nopeasti, kun yhtye pääsi lavalle. To War -biisin tehokas riffi rullasi muun bändin ollessa jo paikoillaan ja itse herra Abbath saapui dramaattisen odottelun jälkeen itsekin yleisön eteen. Siluettimaisia vaikutelmia ja vilkkuvuutta yhdistellyt valoshow lisäsi läpi koko keikan tunnetta siitä, että nyt suorastaan hyökätään tulemaan.
Itselleni jonkinlaisena myöhäisherännäisenä juuri Abbathin omaa nimeä kantavan bändin viime vuosien tuotokset, kuten Winter Bane ja Acid Haze, tekivät suurimman vaikutuksen, mutta Immortal-kappaleitakin toki kuultiin sopivassa suhteessa. Näin kyseisen bändin Tuskassa vuonna 2007, mutta en osannut tuolloin vielä tarpeeksi arvostaa kokemusta. Nyt olikin huikaiseva tunne nähdä Abbathin ikoninen olemus aivan muutaman metrin päästä ja mies itse voimiensa tunnossa.
Ainoana valituksen aiheena voi sanoa keikan suhteellisen lyhyen keston. Winter Bane loppuun, ”thank you, goodnight!” ja toimitus oli ohi melko tarkkaan 45 minuutin jälkeen. Olisi voinut olettaa, että Dread Reaver Europe 2024 -kiertueen viimeisellä keikalla olisi saatu jotain spesiaalia, edes yksi encore. No, joskus on kai hyvä jäädä vähän nälkäiseksi seuraavaa kertaa varten.
Eikä suurempaa kritisoitavaa löydy muiltakaan osa-alueilta. Laivalle oli kokoontunut hyväntuulista hevikansaa, joka keikkojen lisäksi pääsi nautiskelemaan burleskiesityksistä, osaavasta metallitrubaduurista ja bingosta. Puitteet olivat siis kunnossa ja kaikilla näytti olevan oikein hauskaa.
Teksti: Toni Keränen Kuvat: Jussi Niemelä
Hellripper
Brymir
Bob Malmström
Abbath
