Within Temptationin laulaja Sharon den Adel on yhtä hymyä nyt kesällä 2025, kun muistelemme juttelun aluksi, että hollantilaisen yhtyeen The Silent Force -albumi (2004) täytti vastikään 20 vuotta. Se muutti yhtyeen elämän.
Jo tuota ennen Within Temptation oli tehnyt kovasti töitä ja julkaissut useamman albumin. The Silent Force ja sen singlet kuten Stand My Ground olivat kuitenkin se piste, joka aloitti sen taipaleen, jota yhtye elää yhä.
Suomi otti tuolloin Within Temptationin ihan erityisen lujasti syleilyynsä. Ihmettelemme Sharonin kanssa, että bändi pääsi täällä Suomessa vieraaksi lukemattomiin keskustelu-, televisio- ja radio-ohjelmiin vielä paljon enemmän kuin moni muu ulkomainen orkesteri noihin aikoihin. Sharon ja koko bändi otettiin Suomessa vastaan avosylin.
– Minusta tuntui, että hetken olimme kuuluisampia Suomessa kuin kotimaassamme Hollannissa, Sharon nauraa.
– Suomi tuntui meistäkin kotoisalta. Menimme tavalliseen markettiin, sielläkin soi metallimusiikki ja ihmettelimme, että tämähän on älyttömän siistiä. Suomi oli maa, jossa metalli oli normaalia. Hollannissa musiikkiamme oli vaikea saada edes radioon, koska siellä sanottiin tällaisen Within Temptationin olevan liian outoa, liian rajua ja liian kaikkea.
– Tietysti Suomessa meitä verrattiin jokaisessa haastattelussa Nightwishiin, mutta me hymyilimme ja leikimme mukana. Kesti pitkään ennen kuin edes tapasimme Nightwishia ja paikoin oli vähän outoa, kun meistä yritettiin tehdä kuin toistemme kilpailijoita. Onneksi monissa haastatteluissa sai keskittyä musiikista puhumiseen.
2004 ja 2005 olivat ISOJA vuosia Within Temptationille. Sharon oli tuolloin jo täyttänyt 30 vuotta. Laulaja on ehdottomasti sitä mieltä, että iästä ja kokemuksesta oli etua, kun media- ja fanipyöritys todella alkoi.
– Olen valtavan onnellinen siitä, että meidän suosiomme kasvoi pikkuhiljaa, eikä meistä ”tullut tähtiä yhdessä yössä” kuten sanotaan, kun jokin bändi tai artisti tekee ison hitin ja se yksi kappale muuttaa kaiken.
– Teimme paljon keikkoja pienissä paikoissa pitkin Eurooppaa, maksoimme paljon oppirahoja jo 2000-luvun taitteessa ja voitimme pikkuhiljaa yleisöä puolellemme, mutta tähänkään päivään mennessä meistä ei ole tullut julkkiksia siinä mielessä kuin julkisuus yleensä mielletään. Yksityiselämiimme ei ole tunkeuduttu, ja se on iso etuoikeus.
– Luulenpa että jos olisimme olleet parikymppisiä julkaistessamme The Silent Forcen, se olisi tuhonnut meidät. Olisin ollut liian herkkä, liian ujo, liian hermostunut, liian ahdistunut ja liian introvertti. Olin sitä hieman jopa 2000-luvun puolivälissä, mutta tuolloin selviydyin siitä ihan mukavasti. Nuorempana olisin saattanut menettää järkeni.
Sharon nauraa, että 2000-luvun puolivälissä haastatteluissa udeltiin paljon ihmissuhteista, tukan laittamisesta, meikkaamisesta, lasten hankkimisesta ja kaikesta sellaisesta, mitä juuri naisartisteilta usein kysellään.
Hän sanoo, että nuorempana moinen olisi saattanut närästää. Kolmekymppisenä taas asiaan suhtautui huumorilla.
– Ajattelin asian niin, että niin kauan kuin aiheet olivat mukavia ja positiivisia, niin jutellaan pois. Sen sijaan en pitänyt siitä, kun jotkin toimittajat yrittivät väkisin kaivella todella negatiivisia asioita tai yrittivät saada muusikot haukkumaan toisia muusikoita siinä toivossa, että saisivat aikaiseksi jonkinlaisen ”mediasodan” kahden artistin välillä.
– Meitä nauratti, kun minun haluttiin kommentoivan Anneke van Giersbergeniä tai Tarja Turusta, ja sitten toimittaja pettyi, kun sanoin, että nämä ovat ihania ihmisiä ja olemme ystäviä. Olen hyvilläni siitä, ettei tällaista naislaulajien vastakkainasettelua enää tapahdu. Siitä huomaa, että ainakin jotkin asiat alkavat olla jo historiaa.
Suomi ihanimmillaan ja hirveimmillään?
Within Temptation on soittanut Suomessa peräti 23 kertaa hieman yli 20 vuoden aikana. Eli keskimäärin enemmän kuin kerran vuodessa, jos asian niin laittaa. Se on hurja määrä ihan mille tahansa bändille.
– Jostain syystä meidät kutsutaan Suomeen yhä uudelleen ja uudelleen? Sharon ihmettelee kirkkain silmin.
– Meidät on aina otettu todella hyvin vastaan Suomessa, Suomeen syntyi nopeasti meille oma yhä olemassaoleva faniklubi ja saimme aika nopeasti huomata, että löysimme sellaisen yhteyden suomalaisiin, jota ei ihan ensimmäisenä uskoisi olevan olemassa. Suomi ja Hollanti sijaitsevat kaukana toisistaan, mutta olemme kuin sukulaiskansoja.
Yksi asia Sharonia on aina ihmetyttänyt: Se, että suomalaisia sanotaan sulkeutuneiksi ja vaikeasti lähestyttäviksi.
– Mitä ovat ne puheet, että suomalaiset ovat varautuneita ja hiljaisia? Tehän olette iloisia ja puheliaita! Okei, saattaahan mielikuvalla olla jotain tekemistä sen kanssa, että tapaan suomalaisia festareilla ja keikoilla, mutta…
– Olen käynyt kiinnostavimpia keskusteluja ikinä ventovieraiden ihmisten kanssa Suomessa, kun olemme vaikkapa soittaneet keikkamme ja menneet sen jälkeen jonnekin istumaan iltaa. Olen huomannut, että jos suomalaiset kokevat yhteyttä toiseen ihmiseen vaikkapa musiikin kautta, he ovat todella avoimia. Hollantilaiset ovat samanlaisia.
Tavastia, Circus, Kaapelitehdas ja Pakkahuone, ja toisaalta Ankkarock, Ruisrock, Provinssi, Qstock, Kuopiorock, Rockperry ja Kotkan Meripäivät. Within Temptation on nähnyt Suomessa todella monenlaisia paikkoja ja tapahtumia.
Ihan aina bändi ei ole tajunnut ajatella kaikkia Suomen realiteetteja.
– Eräänkin kerran halusimme tarjota suomalaisilla festareilla ihan koko show’n ja roudasimme mukanamme täyden määrän valoja ja tehosteita ja screenejä ja kaikkea, jotta keikastamme tulisi visuaalisesti näyttävä.
– Emmehän me olleet yhtään ajatelleet, että soitimme sellaiseen kellonaikaan, jolloin aurinko paistoi vaakasuoraan lavalle, valot eivät erottuneet yhtään ja screeneistäkään ei näkynyt oikein mitään siinä porotuksessa.
Kierrellessään hyvin erilaisia festareita Suomessa, Within Temptation on saanut toistuvasti yllättyä siitä, miten erilaisia reaktioita heidän laaja biisikatraansa herättää erilaisissa tapahtumissa.
Ihan jokaisessa tapahtumassa se suurimman hurrauksen herättäjä ei olekaan jokin bändin hittisingleistä.
– Joskus Stand My Ground on se ainoa, jonka yleisö kuin yleisö tunnistaa. Tai vaikkapa aika mieltä ylentävän energinen Faster, joka on soinut paljon enemmän radioissa maailmalla kuin uskalsimme toivoakaan.
– Minut on yllättänyt eniten Shot In the Dark. Se on toiseksi katsotuin videomme ikinä ja saa monissa maissa yleisön sekoamaan. Minusta se on ihan hyvä kappale, mutta emme odottaneet siitä tulevan minkäänlaista suosikkia. Se ei ollut setissämme pitkään aikaan, se ei ollut edes single ja nyt kun olemme soittaneet sitä, siitä on pidetty paljon.
– Tietysti on mielettömän liikuttavaa, kun soitamme pitkästä aikaa vaikkapa Angelsin ja huomaamme, että kappale tunnistetaan intron ensimmäisien sekuntien aikana ja yleisössä monet ovat haljeta onnesta musiikin ansiosta. Angels on hitti nimenomaan Suomessa, eikä ihan yhtä suuressa asemassa fanien suosikeissa muualla maailmassa.
Sharon ylistää, että suomalaiset tapahtumat ovat aina sujuneet kommelluksitta, mutta eräs toinen suomalainen asia sai puolestaan hänet tekemään hieman jekkuja bänditovereilleen ja hollantilaisille ystävilleen.
– Huomasin nopeasti Suomessa käydessämme, että teillä myydään mahtavia, ja erikoisia suklaita!
– Eräällä festarilla meille tarjoiltiin suklaata, jossa oli salmiakkia sisällä. Se oli kammottavin suomalainen asia, mitä olen ikinä syönyt! Odotin suklaan olevan makeaa, ja koin kitkerimmän makuelämyksen.
– Mitä tein? Tietysti otin KAIKKI ne salmiakkisuklaat mukaani, vein ne kotiini ja tarjoilin niitä kaikille tuttavilleni esitellen, että tätä sinun on pakko kokeilla. Yksi toisensa perään kaverini maistelivat hymyssä suin salmiakkisuklaata ja ryntäsivät lavuaarille tai vessaan syljeskelemään niitä suustaan. Salmiakki ei sovi ihan joka makuun!
Vanhaa uutta ja uutta vanhaa
Tuntuu kuin siitä olisi vasta muutama vuosi, kun Sharon julkaisi ensimmäisen sooloalbuminsa. Levy julkaistiin nimen My Indigo alla, ja kuin varkain sille onkin kertynyt ikää jo peräti 7 vuotta.
Sharon pääsee yllättämään, kun esille nousee mahdollisuus toisesta sooloalbumista Within Temptationin rinnalle.
– Oikeastihan minä olin kirjoittanut peräti kaksi albumia siihen mennessä, kun ensimmäinen valmistui, hän paljastaa.
– En koskaan julkaissut toista levyä. Meillä riitti paljon tekemistä Within Temptationin kanssa. Sitten aikaa kului, ja jotkin toisen levyn kappaleista alkoivat tuntua minusta hieman vanhoilta. Osaa kappaleista tuskin julkaisen koskaan.
– Jos taas teen uuden sooloalbumin, haluan sen olevan ihan erityisen henkilökohtainen ja haluan, että se on kirjoitettu tästä hetkestä. Joten jos joskus teen toisen soolon, tulen varmasti tekemään ihan uutta musiikkia.
Tämä saa Sharonin jatkamaan, että Within Temptation aikoo keksiä itseään hieman uudelleen ja joitakin My Indigon kappaleista saatetaan hyvinkin käyttää tulevalla albumilla.
– Haluaisimme luoda ihan uudenlaisen Within Temptation -maailman ja tunnelman. Jotain sellaista, mikä kuulostaa kyllä meiltä, mutta on jotain ihan uutta. Haluaisimme venyttää herkkyyttämme ja raskauttamme uusiin ääriin.
– Olemme ehkä olleet pienessä kriisissä miettiessämme, mitä haluamme tehdä seuraavaksi. Se on kuitenkin ollut aika inspiroivaa hämmennystä. Hauska asiahan tässä on se, että kunhan albumi on valmis, meidän itsemme mielestä se on todennäköisesti valtava loikkaus tuntemattomaan ja kuulijat taas ajattelevat varmasti, että tätä meiltä odotettiinkin!
Ihmisen ääni, ja varsinkaan lauluääni, muuttuu koko hänen elämänsä ajan. Sharon voi kertoa tästä asiasta kokemuksesta. Hän täytti vain viikko sitten 51 vuotta ja on huomannut, että äänialassaan tapahtuu yhä asioita.
– En ole ainoa säveltäjä tässä bändissä ja toisinaan käy niin, että kun yksi bändiläisistä tuo kuultavaksi sävellyksensä, siihen on kirjoitettava ihan poikkeuksellisia laulusovituksia, ja nuo pitävät minut aina varpaillaan, laulaja sanoo.
– Let Us Burn on hyvä esimerkki kappaleesta, jonka äänittäessäni minun oli keksittävä uudelleen tapani laulaa. Löysin yllätyksekseni sisäisen Kate Bushini ja rock-laulajani ihan erilaisella tavalla kuin aiemmin. Tuo oli sellainen hetki, kun tunnistin saaneeni ääneeni uudenlaista alarekisteriä ja raspia, ja se oli oikeastaan aika vapauttava juttu.
Huomion tärkeä täsmäisku
Uusien aluevaltausten etsiminen ja tärkeiden asioiden tutkiminen on ollut aina osa Within Temptationia. Se on julkaissut kunnianhimoisia konseptialbumeita, ja ollut toisaalta aina lähellä fanejaan mitä erityisemmillä tavoilla.
Tänä vuonna se julkaisi The Invisible Force -dokumenttielokuvan, jossa näytetään tinkimättömästi, miten heidän tukensa Ukrainan sodassa kasvaa etäisestä solidaarisuudesta suoraksi toiminnaksi lavalla ja sen ulkopuolella.
Päättäessään viedä tukensa sanoja pidemmälle, Sharon matkusti Kiovaan tapaamaan faneja ja tuomaan heille toivon viestin esiintyen ukrainalaisen GOSOrchestran ja kuoron kanssa Atlas Festivalissa aivan sodan keskellä.
– Meitä lähestyttiin viime vuonna ja kanssamme olisi haluttu tehdä bändin uran kattava dokumentti, koska täytämme ihan pian 30 vuotta, mutta me emme halunneet kääntää katseita itseemme tällaisena aikana jota elämme.
– Meillä oli suunnitteilla matka Atlas Festivaalille Kiovaan ja pohdimme, että dokumenttiryhmä voisi lähteä mukaan. Halusimme antaa tilaa tavallisille ukrainalaisille ihmisille ja musiikin ystäville. Samalla pystyimme tuomaan esille sen, miten valtava voima ja merkitys musiikilla voi olla, kun ihmiset yrittävät selviytyä tämän maailman keskellä.
Dokumentti paljastaa, kuinka sota vaikuttaa paitsi ukrainalaisiin, myös siihen, miten taiteilijat ympäri maailmaa määrittävät uudelleen luovuutensa ja moraalinsa suunnan. Ukrainassa musiikin asema ei ole ollut itsestäänselvyys.
– Tutustuimme muusikoihin, joille oli tehty harvinaisen selväksi, että sodan keskellä musiikilla ei ole mitään sijaa yhteiskunnassa ja on tapahtunut myös niin, että musiikin tekeminen ja sen esittäminen on Ukrainassa jopa kielletty.
– Bleed Out -albumimme (2023) oli isosti Ukrainan sodan inspiroima. Se oli meidän käden ojennuksemme. Tuo on kuitenkin hyvin eri asia kuin miten Ukrainassa asuvat ihmiset asiat kokevat. Siksi oli todella arvokasta kuulla paikallisia muusikoita ja faneja ja todistaa myös itsellemme, että musiikki voi olla valtava, näkymätön voima.
Sharon kertoo, että dokumentissa seurataan myös haasteita, joita ukrainalainen BLIND8-yhtye ja koko kiertueorganisaatio käyvät läpi ukrainalaisartistien mahdollisen pakollisen asepalvelukseen astumisen myötä.
BLIND8 pääsi lopulta kiertämään Within Temptationin kanssa, mutta vasta poikkeuslupien poikkeusluvilla.
– Olimme olleet jo viikon kiertueella, kun BLIND8 vasta sai lähteä Ukrainasta kaiken sen byrokratian jälkeen.
– Jokaisella meillä on oma tapamme peilailla elettävää maailmaa. Maita ja ihmisyyttä puolustetaan eri tavoin. Ei vain aseet kädessä. Ukrainalaiset bändit haluavat pitää ukrainalaisen kulttuurin voimissaan ja osoittaa, että maalla on paljon asioita, joiden vuoksi kannattaa taistella. Mielestäni se on arvokas tapa taistella itsenäisyyden ja kansan puolesta.
Kun bändi tai kuka tahansa alkaa huomioida jotakin tahoa, tässä tapauksessa Ukrainaa, on seurauksena usein reaktio ja vastareaktio. Within Temptation sai huomata, että aluksi teko ja dokumentti lämmittivät ihmismieliä, kunnes kommentoijien joukkoon alkoi kerääntyä väkeä ihmettelemään, että miksi juuri Ukraina ja miksei vaikka Palestiina?
– Meidän tapauksessamme kyse oli todella yksinkertaisesti siitä, että kun kirjoitimme musiikkiamme, Ukrainan tilanne inspiroi meitä ja albumin myötä siitä inspiraatiota kasvoi lumipalloefektillä paljon isompi juttu, Sharon sanoo.
– Ei se tarkoita sitä, ettei meillä olisi mitään ajatuksia tai tunteita Gazan tai Sudanin suhteen. Me koimme asian niin, että kirjoittamalla asioista todella yleisluontoisesti, se ei kosketa meitä tai muita. Jos taas kirjoitamme jostain ihan tietystä inspiroivasta asiasta todella yksityiskohtaisesti, se koskettaa meitä ja saattaa koskettaa muitakin.
– Muistan aina, kun (U2-yhtyeen) Bono oli esillä kaikkialla ottamassa kantaa kaikkeen ja puhumassa hyvää kaikesta. Se oli hänen tapansa tehdä asioita, mutta joskus ihmiset ihmettelivät, että taas tämä kaveri? Me emme halunneet säntäillä puhumassa kaikkien puolesta kaikkialla. Me halusimme antaa täyden huomiomme yhdelle asialle.
Within Temptation esiintyy John Smith -festivaalilla lauantaina 19. heinäkuuta klo 21:40