Above Auroran musiikkia markkinoidaan black/doom metalina, mutta omaan korvaani meno on jonkinlaista kolmannen aallon modernia post- black metalia tai blackgazeä, jonka mustemmat vaikutteet tulevat Mgłan, Kriegsmaschinen ja Uadan suunnalta. Eikä siinä ole varsinaisesti mitään väärää, mutta kun puolalaisduolla ei tunnu olevan omaa soundia tai tuoretta visiota.
Bändin kolmas levy ei onnistu iskemään pöytään erityisen kiinnostavia elementtejä. Rumpali vetää jatsaavaa groovekikkakolmosta esikuviensa mukaisesti, riffit ovat toisteisen dronemaisia renkutuksia ja laulu on melko monotonista örinää. Mgłan kulttisuosion perässä syntyi myriadi samalta kuulostavia bändejä, ja Above Aurora katoaa tähän mereen.
Myriad Woesista on vaikea löytää mitään kehumisen arvoista. Vaikka soundit ovat jokseenkin tukevat ja paksut, niitäkään ei juuri kehtaa kehua, sen verran bulkkia sekin osasto tarkemman syynin jälkeen on. Tämän levyn kuuntelemisesta ei jää minkäänlaista olotilaa. On jokseenkin ongelmallista, jos bändin musiikki ei edes vituta. Ihan kuin olisi tuijottanut valkoisen maalin kuivumista ja kuunnellut siihen jumiutuneiden kärpästen pörinää.