Ei keksittyä hevonpaskaa – haastattelussa In Aphelion

Lähinnä Necrophobicista tuttujen miesten In Aphelion on astunut esiin rytinällä. Musiikkinsa kuulostaa vahvasti ”pääbändin” vastaavalta, mutta yhtye kertoo toimivansa vaistojen varassa ja ennakkoluulottomasti. 

In Aphelion syntyi vasta viime vuonna. Kytikö ajatus yhtyeestä jo ennen tätä?

– Olen kirjoittanut aina paljon musiikkia, joka ei passaa Necrophobicille, laulaja-kielisoittaja Sebastian Ramstedt sanoo. 

– Minulla oli satoja demobiisejä, joita en ajatellut julkaista, mutta kun pandemia iski, ajattelin tehdä aihioille jotain. Aluksi, viime vuoden toukokuusta syyskuuhun, kirjoitin musiikkia vain itselleni. Sitten tunsin, että ideat muodostuvat kuin itsestään ja biisit voisi julkaista muiden kuultavaksi. 

– Kun Marco [Prij] otti yhteyttä ja sanoi haluavansa soittaa rumpuja, projektista tuli vakavampi, vaikka en pitänytkään tätä bändinä ennen kuin Johan [Bergebäck, kitara] tuli mukaan. 

Olette julkaisseet tänä vuonna demon, Luciferian Age -ep:n ja Moribund-täysipitkän, joten tahti on varsin hurja… 

– Necrophobic oli juuri julkaissut Dawn of the Damnedin [2020], joten en halunnut kirjoittaa uutta Necro-levyä. Pistin siis energiani In Aphelioniin, ja työnteko oli todella kovaa. Homma imaisi mukaansa, ja kun ensimmäiset kappaleet olivat valmiina, en pystynyt lopettamaan. 

– Kun Johan kirjoitti yhden biisin ja teimme coverin Kreatorin Pleasure to Killistä, meillä oli valmiina 70 minuuttia musiikkia, mikä riitti ep:lle ja kokopitkälle. Saimme diilin Edged Circleltä ja päätimme julkaista sen kunniaksi demobiisit, jotta ihmiset tietäisivät, mitä on tulossa. 

Sanoitukset lienevät pimeältä puolelta? 

– Kirjoitan tekstejä, jotka pohjaavat usein myytteihin, uskomuksiin tai rituaaleihin. Tuon niihin kuitenkin mukaan omat ajatukseni ja oman perspektiivini. 

– En halua laulaa mitään keksittyä hevonpaskaa, vaan sanoitukset ovat osa minua. Ehkä tämä edustaa synkkää ja introverttia puoltani, jota ihmiset eivät yleensä huomaa ollessaan kanssani tekemisissä. 

Porukka pitää bändiä takuulla Necrophobicin sivuprojektina. Mikä on merkittävin ero näiden välillä? 

– Olen täysillä mukana siinä mitä teen, ja kun kirjoitan musiikkia In Aphelionille, se on ainoa asia maailmassani. Sama homma, kun olen Necrophobicin kelkassa. Molemmat yhtyeet ovat tärkeä osa minua. 

– Necrophobicin perintö on niin vahva, että sitä tulee kunnioittaa siten, että emme pistä ulos mitään, mikä ei kuulosta Necrophobicilta. In Aphelionilla taas ei ole rajoja, joten se voi julkaista mitä tahansa, joka ei kuulosta Necrophobicilta. Jos haluan tehdä akustisen levyn, teen sen. Jos haluan kirjoittaa 17-minuuttisen porno-grind-kappaleen, voin tehdä senkin. 

– Sanoisin kuitenkin, että Necrophobicilta löytyvät In Aphelionilta puuttuvat death metal -vaikutteet, ja In Aphelionilla on puolestaan Necrophobicille harvinaisempia heavy metal -vaikutteita. 

Ramstedt, 49, on ollut kehissä 30 vuotta ja saavuttanut sanojensa mukaan enemmän kuin olisi voinut unelmoida. 

– En toivo kaupallista menestystä, vaan sitä, että voin tehdä musiikkia vielä monta vuotta. Jos sitä julkaistaan, se on vain bonusta, ja jos pääsen soittamaan livenä, se on vielä suurempi juttu.

Julkaistu Infernossa 11/2021.

Lisää luettavaa