Basisti Sami Hinkka ja kitaristi Markus ”Mahi” Toivonen istuvat tuoppien äärellä Helsingin Kalliossa syyskuisena iltapäivänä. Päällimmäisenä puheenaiheenamme on tämän lehden julkaisupäivänä ilmestyvä Winter Storm, jonka tekeminen vei poikkeuksellisen pitkään.
Albumin ja sen edeltäjän Thalassicin välissä on reilut neljä vuotta, mikä on pisin julkaisuväli Ensiferumin historiassa. Miksi näin?
– Itsestään selvin syy on tietysti koronakaaos. Rundaavan bändin cycle of life on se, että jokaisen levyn jälkeen on pari kolme vuotta tehokasta keikkailua. Siinä samalla kokee ja elää asioita, mikä vaikuttaa aina seuraavalle levylle tuleviin biiseihin. Nyt sitä normaalia sykliä ei ollut. Julkaisimme levyn, joka oli listasijoituksiltaan meidän menestyksekkäin, mutta keikkakalenteri tyhjeni silmien edessä, Sami kertoo.
– Oli vaikeaa saada yhtäkkiä päälle se moodi, että aletaan tehdä uutta levyä. Biisien saaminen kasaan vaati vuosien pään hakkaamista seinään.
Ensiferumin jäsenillä on paljon muitakin yhtyeitä, jotka ovat vain lisääntyneet viime vuosina. Muilla bändivelvoitteilla ei ollut vaikutusta levytysprosessin kestoon, mutta muilla töillä kylläkin.
– Kaikki kulut ovat nousseet. Meilläkin on firma ja treeniksen vuokra sun muita laskuja maksettavana. Niiden jälkeen pystymme ehkä jakamaan jotain maitorahoja bändille. Joskus se ei vaan riitä, joten oli pakko ottaa päivätyö, Sami huokaa.
Mahi kertoo, että poikkeusajoista syntyi sentään yksi hyvä asia.
– Otin demojen tekemisen haltuun eli siirryin ATK:hon! Aina ennen olen tehnyt biisit old school -menetelmillä, siis ideat kynällä paperille ja puhelimen sanelimeen. Kun otin nykyaikaisen äänityshomman haltuun, se aukaisi ihan uuden maailman. En muista, että ekan levyn jälkeen olisi ollut näin hauskaa tehdä biisejä.
Ensiferumin tapa säveltää on sen tyyppinen, että ideat tuodaan treenikselle ja niitä aletaan kehitellä yhdessä.
– Niistä rukataan jokainen nuotti, jokainen osa. Nyt Mahi teki ison osan tuosta prosessista jo himassa käyttäen aikaa eri harmonioiden ja sointukääntöjen testaamiseen. Ei tarvinnut testailla eri vaihtoehtoja treeniksellä, kun Mahi oli jo löytänyt ne parhaat jutut, Sami kertoo.
Valtaosa albumista äänitettiin vuoden 2023 lopussa. Alun perin levyn oli tarkoitus ilmestyä jo kesällä, mutta julkaisuajankohta siirtyi ”rundaamispoliittisista syistä”.
– Meidän kokoluokan bändejä on paljon. Jos ei ole tosi hyvissä ajoin liikkeellä, ne perjantait ja lauantait isoissa kaupungeissa ovat jo menneet. Homma olisi mennyt siihen, että keikkaillaan viikonloput jossain heinäladoissa Saksan periferiassa.
– Loppuvuoden kiertue olisi ollut mahdoton yhtälö, koska Eurooppa on niin täynnä rundeja. Momentum on jo mennyt, jos levy julkaistaan kesällä, ja rundaamaan pääsee vasta seuraavan vuoden alussa. Päätös tehtiin hyvässä yhteisymmärryksessä, sillä kaikki tietävät realiteetit ja haluavat samaa tulosta, eli että levy saa mahdollisimman paljon huomiota.
Uusia juttuja
Winter Storm on selkeä paluu perinteisempään Ensiferumiin powermetallisemman Thalassicin jälkeen. Suuri osa viime levyn power-henkisyydestä tuli albumilla debytoineen kosketinsoittaja-solisti Pekka Montinin laulusta, joka soi enimmäkseen kovaa ja korkealta.
– Thalassic oli jo lähes sävelletty, kun Pekka tuli bändiin. Siinä vaiheessa ei lähdetty enää hirveästi testailemaan laulutyylejä tai muuttamaan sävellajeja. Siinä tuli vauhtisokeutta ja homma lähti jopa vähän lapasesta, kun kaveri osaa vetää niin samperin hyvin, Sami kertoo.
– Pekka ei ole kuitenkaan mikään one trick pony. Hän osaa laulaa monella eri tyylillä ja on tosi analyyttinen laulaja. Nyt hän oli enemmän mukana sävellys- ja sovitusvaiheessa, joten päätimme kokeilla erilaisia juttuja. Ei menty sieltä mistä aita on matalin, siis missä ääni on korkein.
Mahi kertoo Pekan itsensäkin toivoneen, ettei tarvitsisi aina vain kiekua.
– Ei ehkä ole kivaa pidemmän päälle, jos on monipuolinen muusikko, joka ängetään pieneen karsinaan. Luomisen into ja haaste voi hävitä, Sami miettii.
– Me ollaan mölisty Mahin kanssa puhtaita, ja kuoroja me kyllä osataan tehdä. Mutta Pekka toi bändiin ihan selkeän puhtaiden laulujen option. Se on säveltäjälle siisti juttu, kun on taas yksi työkalu lisää ja voi sanoa, että kokeilepa vetää tällä tyylillä – ja hän pystyy sen vetämään. Pekan skaala on mieletön! Hänellä on yhä repertoaaria, jota emme ole käyttäneet. Eikä kaikkea tarvitse laittaa yhdelle levylle. Itsekin osaan soittaa funkia, mutta ei Enskalle tule släppisooloja.
Bändissä on monta laulajaa ja monta erilaista laulutyyliä. Useimmiten on selkeää, millaista laulua mihinkin biisiin laitetaan, mutta välillä ideoita käännellään ja väännellään.
– Esimerkiksi balladi Scars in My Heart vaati enemmän testailua. Väitän, että se on hienoin melodia, jonka Mahi on ikinä säveltänyt. Jonkun ekan raakademon kuultuani mietin, että onko se oikeasti sun tekemä. Kaikella rakkaudella se on ihan liian hieno, Sami hehkuttaa.
– Se on mielettömän siisti, jopa popahtava biisi. Siitä tehtiin kunnon tangomarkkinaversio, jossa Pekka veti sellaisella syvällä miesäänellä. Teimme jopa version, jossa Pete [Petri Lindroos] huusi sen. Testailimme kaikenlaista, kunnes joku sanoi ääneen, että tähän tarvitaan naislaulua.
Itsestään selvien vaihtoehtojen puntaroinnin jälkeen laulajaksi valikoitui Madeleine Liljestam ruotsalaisesta Eleinestä, jonka kanssa Ensiferum keikkaili viime vuonna.
– Totesimme jo rundin alkumetreillä, että hitsit, tuo laulaa hyvin. Mutta eihän suomalaisena voi mennä heti puhumaan! Kyllä siinä pitää murjottaa pari viikkoa, hyvä jos nyökätään aamupalalla. Lopulta taisimme mennä juttelemaan muutaman viinilasin jälkeen.
– Koko levy on täynnä lauluharmonioita, ja tuo on ainoa biisi, jossa on vain yksi lauluraita. Mahdollisimman yksinäinen ja kaihoisa, tosi maanläheinen ja raaka. Siinä ei kikkailla sillä puolella, vaikka biisissä on muuten hienot orkestraatiot ja kitarassa mahtavat melodiat ja harmoniat.
Lentäviä hevosia
Winter Stormin sanoitukset pohjautuvat Sami Hinkan kirjoittamaan, toistaiseksi julkaisemattomaan fantasiakirjaan.
– Olen miettinyt sitä varmaan kymmenen vuotta ja kirjoittanut jotain pikkupätkiä silloin tällöin. Alan kirjoittaa sitä kunnolla sitten joskus, kun elämässä on rauhallisempaa. Tällä hetkellä on niin kiire, että hyvä kun ehdin paskalla käydä!
– Missään vaiheessa ei ollut tarkoitus, että kirjan ja Ensiferumin universumit törmäisivät. Nyt kävi kuitenkin niin, että pieniä osia ja henkilökuvauksia päätyi levylle. Albumi päättyy Victorious-biisiin, mutta se ei ole missään nimessä kirjan lopputaistelu, vaan ainoastaan yksi kaikista rähinöistä.
Ensiferumin sanoituksista päävastuussa oleva Sami kertoo, että lyriikoiden tekeminen oli melkoinen savotta. Lopulta homma alkoi sujua, kun luovuttiin ajatuksesta, että Winter Stormista tulisi perinteinen metallilevy.
– Mahilla oli suuruudenhullu idea, että tehdään vain yksi iso biisi. Takaraivossa oli tällainen viba, kun biisejä työstettiin, joten levystä tuli tosi yhtenäinen ja biisit on kuin yhdestä puusta vuoltu. Sen takia siihen istuu, että kaikki tekstit ovat yhdestä fantasiamaailmasta, yksi pätkä isosta tarinasta.
Biiseistä tullaan julkaisemaan viisi musiikkivideoita, joista neljä muodostaa peräkkäin katsottuna ikään kuin lyhytelokuvan. Videot ovat puolalaisen Marcin Halerzin käsialaa.
– Koko levyssä on enemmän järkeä, jos videot katsoo putkeen. Ne avaavat asioita, jos tekstejä ei jaksa lukea ja miettiä sen kummemmin, Sami kertoo.
– Marcin on äärettömän kunnianhimoinen kaveri. Olemme ehkä vähän heittäneet hänelle ideoita, että me ei olla mikään Rammstein, mutta pystyisitkö sä tämmöiseen? Ekalla videolla laitoit jo hevoset lentämään, kyllä sä pystyt tämänkin tekemään!
Doomia ja pulihumppaa
Winter Stormin levynjulkaisukiertue alkaa kotimaasta joulukuussa, jolloin Ensiferum keikkailee yhdessä niin ikään uuden levyn julkaisseen Swallow the Sunin kanssa. Mitä keikoilta voidaan odottaa?
– Doomia ja pulihumppaa, Mahi toteaa.
– Uskallan väittää, että odotettavissa on kaksi hemmetin kovaa keikkaa, Sami lupailee.
Kumpikin bändi soittaa täysimittaiset keikat, mutta soittojärjestystä ei ole vielä päätetty. Uusia biisejä olisi kiva vetää enemmänkin, mutta suuri osa Winter Stormin kappaleista on pitkiä, joten jo muutama ralli vie ison osan setistä.
– Meillä on se ajatus, että jokaiselta levyltä olisi aina biisi setissä. Se menee tosi hankalaksi, jos ei ole vähintään tunnin settiä. Toisaalta meillä ei ole Paranoidia tai The Final Countdownia, joka on pakko vetää. Katsotaan, uutta levyähän tässä lähdetään promoamaan.
Tammi-helmikuussa luvassa on Paganfest-kiertue Euroopassa yhdessä Alestormin, Týrin, Heidevolkin ja Elvenkingin kanssa.
– Ensi vuosi on jo aika täynnä. Jopa niin täynnä, että mietitään, pitäisikö jotain jättää seuraavalle. Suunnitelmia on vuoteen 2026, jopa 2027 asti. Sitten aletaan tehdä ehkä seuraavaa levyä.
Kolmenkympin kriisi?
Ensiferumin perustamisesta tulee ensi vuonna kuluneeksi 30 vuotta. Merkkipaalua on tarkoitus juhlistaa tavalla tai toisella.
– Jos Iron Maiden pyytääkin meitä rundille, sitten voidaan ehkä pistää asioita uudestaan mietintämyssyyn. Suunnitelmat elää, mutta eihän tuota voi ohittaa. Seuraava juhla on 40 vuotta, ja silloin voi tukka olla jo vähän harvempi, Sami nauraa.
Juhlajulkaisuna voisi toimia vaikkapa bändihistoriikki. Sellaisen tekemistä on suunniteltu vuosikausia.
– Mahilla on alkuvuosilta hirveästi videomatskua – esimerkiksi ihan eka keikka, kun jätkät on finninaamaisia teinejä. Olisi kiva ottaa vanhat jäsenet haastatteluun ja tehdä isompikin historiikki… Mutta lähteekö levy-yhtiö tuommoiseen ja antaako se ihmisille tänä aikana mitään? Netti on täynnä videoklippejä ja historiat löytyy Wikipediasta.
Kaksikko pohtii, että aika kuluu ihan huomaamatta hurjaa vauhtia. Sami huomauttaa, että koronan vaikutuksesta kymmenen prosenttia bändin tähänastisesta urasta katosi muutamaan hassuun striimikeikkaan.
– Teimme juuri kunnianhimoisimman levymme ikinä. Meillä on hirveä draivi ja seuraavan levyn raakileita jo työstössä. Ei tässä ruveta painamaan jarrua ja aleta nostalgia-aktiksi!
– Onhan tuo 30 vuotta ihan käsittämätön aika. Mä olen nyt 46 eli lähempänä viittä- kuin neljääkymppiä. Muistan, millainen UKKO oma isäni oli jo viisikymppisenä, ei saatana. Itsellä on kuitenkin ihan eri meininki ja mentaliteetti. Ehkä se on myös tämän alan illuusio, että pysyy muka nuorena, kun tekee sitä samaa kuin 15-vuotiaana – eli soittaa kavereiden kanssa ja juo kaljaa!
Julkaistu Infernossa 9/2024.